Jukka Viljanen
  • Tervetuloa
  • Jukka
  • Adventures
    • Kalahari Adventure Run 1000 km
    • Etelänapamanner
    • Libyan Sahara
    • North Pole Marathon & North Pole Bike Extreme
  • Blogi
  • Tilaa Jukka puhujaksi
  • Contact
  • Partners
  • Search
  • Menu Menu

Rikotaan rutiinit

November 1, 2010/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Juoksin eilisellä 2h tunnin lenkillä mahdollisimman paljon poluilla, joita en ollut aiemmin kolunnut.

Jäämme helposti rutiinien vangiksi, niin töissä,kotona tai lenkillä.Uuden polun löytäminen voisi piristää elämää kummasti.

Olemme matkustaneet Kirsin kanssa lomamatkoillamme usein mm.Espanjassa. Olemme tutustuneet matkakohteeseen juoksemalla – aina ilman karttaa.

Parhaat reissumuistot ovat alkaneet kysymyksellä “mihinköhän tuo polku tai tie vie” ja sitten lähdemme uteliaina katsomaan. Melko usein olemme laajentaneet suomalaista jokamiehen oikeutta luikkiessamme pitkin yksityisiä oliivitarhoja. Kerran päädyimme eräältä vuorelta laskeuduttuamme erään mummon takapihalle ja siitä loikimme ripeästi hänen keittiön läpi “hola ja gracias” sanoja toistellen.

Ylivoimaisesti paras muisto on parin vuoden takaa. Olimme pari viikkoa Nerjassa (Andalucia) ja päädyimme erään juoksulenkin aikana puron äärelle. Kysymys, “mistäköhän tämä puro saa alkunsa” sai vastauksen seuraavana päivänä, sillä palasimme purolle-nyt paremmin varustautuneina. Meillä oli mukana selkäreput, jossa oli tarpeeksi muonaa pitkän taivalluksen varalle ja myös varajuoksukengät, jotka pistimme jalkaan ja lähdimme kulkemaan puroa vastavirtaan. Kävelimme lähes kaksi tuntia, Välillä vesi ulottui kaulaan asti, mutta mikäs meidän oli ollessa, kun oli lämmin päivä.

Usean tunnin kahlaamisen jälkeen päätimme nousta maihin ja lähdimme etsimään polkua, joka (voisi) johtaa takaisin välimeren rannalle. Kuivasimme jalat ja lähdimme juoksemaan ja pienen harharetken jälkeen saavuimme perille-väsyneinä, mutta tyytyväisinä.

Seikkailullista “out of the box”-viikkoa!

Talviaika

October 31, 2010/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Olin viime perjantaina  juoksulenkillä Nuuksiossa hyvän ystäväni Villen kanssa. Juoksimme 1h20 minsaa ja vauhti oli nykykuntooni nähden melko kova. Olin varsinkin alkumatkasta yllättävän hengästynyt ja hikoilin normaalia enemmän. Näinköhän miesten viihdevuodet lähestyy?

Viime kevään ja kesän aikana juoksin pääasiassa pitkiä lenkkejä melko hitaalla vauhdilla (5.45-6.100min/kilometri). Päätin totuttautua juoksemaan aikaisempaa hitaammin, sillä fundeerasin Kalaharin halkijuoksun onnistuvan vain maltillisella vauhdilla. Ja kuinka oikeassa olinkaan…

Pidin Kalaharin jälkeen kuukauden juoksutauon ja olen sen jälkeen lenkkeillyt noin kuukauden verran…kalahari-vaihteen ollessa päällä. 

Viime perjantain lenkki toimi hyvänä herätyksenä. Mikäli haluan jatkossa juosta myös kovavauhtisempia lenkkejä, niin minun on muutettava harjoittelua. Tein eilisellä (lauantai) lenkillä vauhtileikittelyä, josta käytetään nimeä Fartlek.

Fartlek syntyi ruotsalainen Gösta Holmerin toimesta 1930-luvulla. Suomalaisilla on oma rooli Fartlek-harjoittelun kehittämisessä, sillä ruotsalaiset saivat suomalaisjuoksijoilta turpiin Paavo Nurmen johdolla 1920-1930 luvuilla ja Holmer halusi kehittää ruotsalaisjuoksijoille harjoitusmetodin, jolla asetelma muuttuisi. Fartlek on nykyään kansainvälisessä juoksuterminologiassa synonyymi vauhtileikittelylle.

Fartlek-harjoituksessa juoksijan (kävelijän..) vauhti vaihtelee voimakkaasti juoksutreenin aikana. Ohessa on linkki Coolrunning.com-sivulle, josta löytyy lisätietoa Fartlekista.http://www.coolrunning.com.au/expert/1997c002.shtml

Miten blogiotsikko “talviaika” liittyy Fartlekiin?  Talvikelit tuovat mukanaan liukkaamat olosuhteet ja juoksijan askel yksipuolistuu. Lopputuloksena on “Kalaharivaihde”. Suosittelen talvijuoksun(-kin) yhteyteen vauhtileikittelyä, sillä se antaa vauhdin lisäksi myös lihaksille hyviä ärsykkeitä. Tämä pätee myös (sauva-)kävelijöille.Kannattaa huomioida, että ennen Fartlekiä  tehdään hyvä lämmittely!

Doping

October 30, 2010/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Yhdysvaltalaisen “Ultrarunning Magazinen”  päätoimittaja Don Allison muisteli pääkirjoituksessaan (May/2006) lehden 25-vuotista historiaa ja ultrajuoksussa tapahtunutta kehitystä. Ultrajuoksu=maratonia pidemmät juoksumatkat.

Allisonin mukaan ultrajuoksu on (v. 2006) yhä vahvasti juurillaan. “The challenge of covering long distances on foot is as strong as it was in that era”..ja tässä viitataan vuoteen 1981, jolloin lehti perustettiin. “The sport (ultrarunning) is so damn hard. It´s difficult.It´s tough. It´s not necessarily good for your long-term health” (auts).

Mitäs muuta oli päätoimittaja Allisonin mukaan tapahtunut 25-vuoden ajan?

“Since 1981 many other sports have been born, grown and sped by ultrarunning on the highway to the “big time” of greater public awareness and acceptance, increased media acceptance and ultimately more dollars for organisers,sponsors, and athletes”. Eli lisää hypeä uusien lajien ympärille ja sitä myötä lisää rahaa. Ja lieveilmiöitä, kuten doping.

Allison jatkaa..”While these sports have become more mainstram, ultrarunning has continued to fly under the radar”. Kirjoittaja (Allison) viittaa lajeihin kuten triathlon ja pyöräily, jotka ovat saaneet Yhdysvalloissa erittäin suuren medianäkyvyyden ja sponsorien huomion, toisin kun ultrajuoksu.

Paljon on sitä kuuluisaa Vantaa vettä lorissut sitten vuoden 2006, jolloin Don Allison kirjoitti pääkirjoituksensä. Hän toimitti vuosien ajan lehteä, joka oli musta-valkoinen ja siitä(-kin) syystä lehdessä ei juuri ollut muita kuin kisajärjestäjien mainoksia.

Toisin on tänään. Nykyään kuukausittain ilmestyvällä värikylläisellä lehdellä on uusi omistaja-päätoimittaja ja myös mainostajat ovat löytäneet tiensä lehden sivuille.  

Ultrajuoksusta on tullut viimeisen 5 vuoden ajan entistä suositumpi. Ultrajuoksija Dean Karnazes julkaisi vuonna 2006 kirjan nimeltä “The Ultramarathon Man”, jossa hän kertoi valloittavalla tavalla tarinan, kuinka businessmiehestä tuli ultrajuoksija. Hän vietti 30-vuotissynttäreitä kosteissa merkeissä ja kesken juhlan hän sai päähänpiston lähteä kotiin, jossa hän pisti lenkkareita muistuttavat puutarhalapikkaat jalkaan ja lähti (kännissä)juoksemaan 30 kilometriä vai olikohan mailia. Anyway, tästä tuli käännekohta Deanin elämässä ja nykyään hän on erittäin valovoimainen urheilijatähti.Karnazesin ja muutaman muun henkilön kautta ultrajuoksu on saanut valtavasti jalansijaa yhdysvaltalaisessa mediassa..ja sitä kautta dollareita niin kisajärjestäjille kuin urheilijoille.

Don Allison toivoi, ettei mediahype isoine rahoineen tule ultrajuoksuun, koska se tuo mukanaan lieveilmiöitä dopingineen päivineen.  Eräässä toisessa kirjoituksessan hän otti vahvasti kantaa sen puolesta, ettei ultrajuoksusta tule olympialajia, kuten jotkut toivovat. Missä olympialaji, siellä ongelma, Timo Soinia vapaasti lainaten…

Mitä on tapahtunut viimeisen 25-vuoden aikana lajeille, jotka ovat suomalaisille kaikista rakkaimpia? Yleisurheilu, hiihto…milloin kohistaan ensimmäisestä doping-tapauksesta esimerkiksi jääkiekossa (banaanin syöntiä a´la Wetzell ei lasketa mukaan).

Mitä isot edellä sitä pienet perässä. Yhdysvaltalainen juoksija Stephanie Ehret voitti 24-tunnin juoksun ja ilmaantui kisan jälkeen ensiapuklinikalle. Stephanie oli nauttinut juoksun aikana 12 kpl ibuprofeiinipiltsua ja tämä yhdistettynä liian vähäiseen nesteen nauttimiseen oli aiheuttanut munauaisvaurion. Lukekaapa oheinen juttu. http://blog.sierratradingpost.com/health-exercise-workout-fitness-tips-tips/runners-health-when-pain-pills-do-more-harm-than-good/#more-14393

Arkipäivän parasta dopingia on lenkki upeassa luonnossa!!

Page 1678 of 1724«‹16761677167816791680›»

Seikkailujuoksija

Recent Posts

  • Mahtava treenisää. Ja myös paita.
  • Täsmä-treenejä
  • Drinkki-vinkki
  • Potkua pohkeesta
  • Harjoitussuunnitelma muuttuu…

Archives

Scroll to top