Iso D

/in /by

Perjantaina ilmestyneessä Juoksija-lehdessä oli Olli Ilanderin kirjoitus “Eläköön D-vitamiini”.

“Urheilijat ilahtunevat uusista tiedoista, joiden mukaan D-vitamiini todennäköisesti ehkäisee sairastumisia ja loukkaantumisia sekä parantaa suorituskykyä” kirjoittaa Olli Ilander heti jutun alkuun.

Olli viittaa kirjoituksessaan laajiin kansainvälisiin tutkimuksiin, jotka puoltavat D-vitamiinin hyötyjä varsinkin meille pohjoisella pallonpuoliskolla eläville kansalaisille. 

Muistan lukeneeni, että yhdysvaltaisella huippujuoksija Deena Kastorilla murtui jalka Pekingin maratonkisan aikana ja syyksi ilmeni suuri D-vitamiinivajaus. Kaliforniassa(!) asuva Kastor on tunnettu siitä, että hän käyttää runsaasti aurinkovoidetta ollessaan ulkotiloissa ja syynä on ihosyövän pelko. 

Eräiden tutkimusten mukaan D-vitamiini parantaa keuhkojen ja lihasten toimivuutta sekä auttaa lihaksia palautumaan kovasta rasituksesta.

Last but not least…tutkimusten mukaan alhainen D-vitaaminitaso heikentää myös immunitettitasoa.

Tässä erittäin arvostetun Johns Hopkins-yliopiston tutkimusdataa, joka julkaistiin Science Daily-sivustolla vuonna 2008.

http://www.sciencedaily.com/releases/2008/08/080811195629.htm

Meille tarjotaan median (ja blogien..) välityksellä tutkimustietoa vitamiineista ja niiden eduista sekä “huuhaa-dataa”  (ja blogeja..)erilaisten vitamiini-cocktailien eduista. Vitamiinibusineksella on mennyt ja menee hyvin, sillä markkinoille tulee päivittäin uusia ja entista kalliimpia tuotteita.

Uusimpana villityksenä ovat ns.”superfoodit”, josta esimerkkinä Goji-marja. Itä-Aasiasta peräsisin oleva hyvänmakuinen supermarja maksaa 40-50€ kilo, mutta se ei ole estänyt sen suurta suosiota.

Kotimainen mustikka maksaa alle 10€ kilo.  Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan:-)

Muistoja matkoilta, Sahara

/in /by

Kävimme vuonna 2008 Libyan Saharassa juoksemassa pitkän seikkailujuoksukisan, Libyan Challengen. Kisa on viralliselta pituudeltaan 195 kilometriä ja se juostaan ns.non-stop -periaatteella eli yhteen soittoon. Suurin osa Saharassa järjestettävistä kisoista on etappikisoja, joissa juostaan esim.40 kilometriä päivän aikana ja sen jälkeen levätään leirissä. Tämä rytmi jatkuu 5-6 päivän ajan.

Ennen kuin lähdimme Suomesta kohti Libyaa, niin meidän piti saada passiimme arabiankielinen käännös. Löysin netin kautta viralliseen kielenkääntäjän ja saimme passimme sivuille käännöksen, jonka avulla pääsemme Libyaan.

Matka Espoon Hannusjärveltä Libyan aavikolle oli pitkä ja lopussa kuoppainen.Kisaan osallistui 100 juoksijaa, joista suurin osa oli ranskalaisia ja brittejä. Suurimmalla osalla oli jo aikaisempaa kokemusta samaisesta kisasta tai ainakin jostain toisesta aaviikojuoksusta. Me olimme noviiseja ja sen huomasi (ja tunsi) itse kisan aikana.

Eksyimme kisan aikana useaan otteeseen, sillä meillä ei ollut karttoja, vaan olimme saaneet GPS-laitteeseen reittipisteet (waypoints) ja välillä minun laitteeni nuoli osoitti pohjoiseen ja Kirsin etelään. Osa suunnistuksesta tapahtui seuraamalla muiden kisaajien jälkiä, mutta  hiekkamyrskyt peittivät jäljet tehokkaasti. 

Yksi ikimuistoisin (ja aikaa vievin) eksyminen tapahtui erään vuoren harjalla, jossa valitsimme väärän reitin ja se maksoi meille yli 5 tuntia.

Laskeuduimme vuoren kylkeä pitkin laaksoon, josta ajattelimme reittimme kulkevan. Katin kontit. Huomasimme olevamme umpikujassa ja eihän siinä auttanut muuta, kun kiivetä vuoren huipulle takaisin ja ottaa uusi kurssi. Taisi siinä kohtaa päästä suusta pari kirosanaakin, mutta minkäs teet. Kisassa tapahtui paljon eksymisiä ja edellisinä vuosina porukkaa oli haettu helikoptereillakin eri puolilta Saharaa. Meillä oli pakollisena varusteena hätäraketti, mutta kaikki eivät varmaan osanneet edes käyttää sitä. Joku oli yrittänyt ampua sillä alaspäin eli Kiinaan.

Libyan Sahara on ehkäpä kauneimpia paikkoja jossa olen käynyt. Olimme Akakus-vuoriston alueella, jota koristavat upeiden vuorten lisäksi kauniit dyynit.

Odotan kieli pitkällä lokakuuta 2011, jolloin pääsen Akakukselle takaisin. Kuten osa blogin lukijoista tietääkin, niin järjestän yhteistyössä matkatoimisto Aventuran kanssa juoksumatkoja Libyan Saharaan ensi vuoden syksyllä. Juoksemme päivittäin 20 kilometriä, joista 10km aamulla ja levon jälkeen toinen mokoma. Vauhti pidetään minimissään, jotta voimme nauttia upeista maisemista. Matkaan kuuluu toki paljon muutakin  kuin juoksemista, sillä tutustumme Libyaan ja Saharaan paikallisten ammattioppaiden avulla. Emme siis tarvitse hätäraketteja:-) Juoksupäiviä 0n 5 ja olemme reissussa n.10 päivää. Muita juoksukohteista v.2011 ovat Nepal (maaliskuu) ja Kalaharin autiomaa (elokuu).Lisätietoja  http://www.aventura.fi/juoksumatkat.htm ja myös suoraan minulta, jukka.viljanen@sportman.fi tai 0400 254991

Nauttikaa kuvista..ja kokekaa meidän mukana Libyan Sahara vuonna 2011

PS. Lokakuun Juoksija-lehti ilmestyy tänään. Lähes 80-sivuinen lukupaketti pitää sisällään mm.seuraavia artikkeleita: “Näin aloitat maratontreenin, “Talviasut-pukeudu oikein”, “Eläköön D-vitamiini” ja iloksemme  “Juoksuseikkailu Kalaharissa”.

Liikaharjoittelu

/in /by

Useat juoksijat ja muut sporttaajat vetävät loppusyksyn aikana henkeä ja pitävät ansaitun lepotauon.

Sitten on harrastajia, jotka eivät pidä ikinä taukoa vaan harjoittelevat vuoden ympäri – maksaen siitä kovan hinnan.

Syyskuussa ilmestyneessä The Wall Street Journalissa oli artikkeli, joka käsitteli liiallista harjoittelua, “Why Trainers Say, Slow Down”. Ohessa linkki artikkeliin.http://online.wsj.com/article/SB10001424052748704855104575470213241311890.html?mod=WSJ_hpp_sections_lifestyle

Lehdessä on haastateltu niin yli-innokkaita juoksijoita kuin heitä toppuuttelevia valmentajia. Erään tutkimuksen mukaan n.10% juoksukisoihin valmentautuvista juoksijoista harjoittelee liikaa ja peräti 25% joutuu jättämään kisan kesken jo ennen starttiviivaa loukkaantumisen, sairauden tai vast.johdosta.

Kun valmistauduin Kalahariin, niin mietin treenimääriä erittäin tarkasti. Eräs tärkeimmistä päätöksistä oli pitää ainakin yksi lepopäivä/viikko. Pidin myös viikottaiset kilometrimäärät kohtuullisen matalana, sillä liika treenaaminen olisi voinut kostautua vammautumisena ja näin yli vuoden kestäneet valmistelut olisivat valuneet hiekkaan.

Pidin keväällä ja kesällä yhdenvälipäivän/viikko ja juoksin keskimäärin 120 kilometriä tuona aikana. Mikäli olisin nostanut viikottaista harjoitusmäärää esim.20 kilometrillä viikossa, niin siitä saatava hyöty olisi ollut erittäin vähäinen, mutta loukaantumisriski olisi kasvanut huomattavasti. 

Muutamat poikkeukset vahvistivat säännön. Viime keväänä kokeilimme n.200 kilometrin viikkosatsia Etelä-Afrikan treenimatkan aikana ja sen lisäksi juoksin muutamana kesäviikkoina 140-150 kilometriä. Pitihän sitä vähän testata:)

Jos treenaa paljon pitää syödä kuin hevonen. Varsinkin harjoituksen jälkeiseen ruokailuun on kiinnitettävä erityisen suurta huomiota, sillä lihakset (ja aivot) tarvitsevat rakennusaineita palautuakseen treenistä.

Mielestäni juoksun ja liikunnan pitäisi lisätä energiaa ja vähentää stressiä. Ihmettelimme (muiden joukossa), kuinka olimme niin energisiä Kalaharin matkan jälkeen. Ehkäpä ulkoministerimme lanseeraama “tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia energiaa” ruumiillistui meissä.:-)