Adventure week review

/in /by

On taas aika katsoa, mitä kaikkea kivaa seikkailuhenkiset ihmiset ovat saaneet aikaan.

Ensiksi Nepaliin, jossa suomalainen vuorikiipeilijä Irma Garam on huiputtanut Ama Dablam-vuoren, joka nousee 6812 metrin korkeuteen. Lähden itse Nepaliin reilun viikon kuluttua, joten saas nähdä millainen vuorihulluus meikäläiseen iskee! Kävin tänään Intian suurlähetystössä anomassa viisumia ja sellainen on luvassa ensi maanantaiksi. Palaan Nepalin matkaani myöhemmissä blogeissani.

Ama Dablam-vuorelta on myös ikäviä uutisia. ExploresWeb-sivuston mukaan kaksi japanilaista kiipeilijää jäi vuorelle saarroksiin, sillä lumen pehmeys esti kiipeilijöitä palaamasta alaspäin eikä ylöskään ollut menemistä lumivyöryuhan takia. Japanilaiskiipeilijät hälyttivät apua ja helikopteri sai pelastettua yhden kiipeilijän ja vei hänet turvaan. Palattuaan pelastamaan toista kiipeilijää n.6500 metriin, niin jotain tapahtui ja upouusi helikopteri  tuhoutui.

Etelänapamantereella on nähty ensimmäiset auringon pilkahdukset ja sehän tarkoittaa sitä, että napaseikkailijoiden kausi on alkamassa. Sain hetki sitten sähköpostia eräältä parhaista ystävistäni, belgialaiselta Marc De Keyserilta, joka toimii etelänapamantereella meteorologina. Hän matkusti viime viikonloppuna Chilen eteläkärkeen Punta Arenas-nimiseen kaupunkiin, josta hänen oli tarkoitus lentää heti kohti Union Glacieria, etelänapamantereen ainoaa yksityistä “base campia” eli tukikohtaa. Napamantereen kenkku sää on tehnyt tepposet, joten Marc odottaa vielä hotellillaan sopivaa sääikkunaa, jotta venäläinen rahtikone Iljushin voi startata Puntasta 6 tunnin lentomatkan päässä odottavaa tukikohtaa. Ollapa Marcin mukana! Marcin yritys World Wide Weather Expeditions toimii seikkailijoiden ja tutkimusmatkailijoiden tärkeänä supportina, sillä aavikoilla ja erämaissa säätila voi muuttua silmänräpäyksessä ja siksi sääennustukset ovat erittäin tärkeä osa tavoitteen toteutumista. http://weather.thisconnect.com/ Marcin yritys antoi säätietoja myös Kalaharin halkijuoksun tiimille. Liitän blogiin kuvan etelänapamantereelta 2008, jolloin olimme Kirsin kanssa kokemassa kaikkien myrskyjen äitiä. Se puhkesi muutamassa minuutissa ja kesti ainakin yhden päivän.  

ExWebin mukaan britti Dave Cornwhite aikoo kerätä 1,000,000 puntaa melko hikisellä urakalla. Hän tekee seuraavien vuosien aikana 25  matkaa, joissa hän uurastaa vähintään 1000 kilometriä erilaisten lajien parissa. Yhtenä esimerkkinä on ratsastus Mongolian halki.

Hulluja nuo brittiläiset, sillä ensi viikolla on vuorossa kesällä esittelemäni henkilö, joka tekee todella pitkän matkan triathlonia..hän nimittäin ui ensin Brittien kanaalin halki ja on jatkanut siitä pyörällä kohti Mnt.Everestiä eikä ihan ilman ongelmia…:-) Ensi viikolla myös tarina jenkkiläisestä vuorikiipeilijästä, jonka käsi jäi jumiin kivenlohkareen alle ja arvatkaapas kuinka hän pääsi pälkähästä? Viiden pisteen vihje: matkalle kannattaa aina ottaa mukaan monitoimiveitsi.

Talvijuoksua

/in /by

Täältä pääkaupunkiseudulta katsottuna talvinen keli tuli ja meni. Ehdin onneksi nauttia talven ensilumesta alkuillan lenkillä. Oli ihan kivaa juosta lumen pehmentämällä metsätiellä.  

Talvella juoksuasento vääntäytyy helposti väärään asentoon. Lantio tipahtaa liian alas ja takapuoli lähestyy uhkaavasti maan pintaa. Tähän on luonnollinen syy, sillä maa on usein jäinen ja juoksija odottaa lentävänsä turvalleen hetkellä millä hyvänsä.  Lantion alhainen painopiste aiheuttaa reisille ylimääräistä painoa ja tästä voi seurata rasitusvammoja. Lisäksi pers-asentoisesta askeleesta tulee maahan lätsähtävä, ei siis rullaava, kuten tarkoitus on.

Tee lantiolle hissiliike ja kohota sitä ylväästi ylöspäin. Muista myös:

1. Kerrospukeutuminen: Käytä kepeitä hyvin hengittäviä alusasuja ja tuulta pitävää päällysasua. Merinovilla  on alusasujen kunkku!

2. Suojaa hengitys: Kylmä ja kuiva pakkasilma rasittaa keuhkoja. Käytä joko hengityssuojainta tai pidä suun edessä liinaa.

3. Muista heijastin!

4. Nastalenkkarit antavat parhaan pidon liukkaille keleille. Icebugilta on tullut markkinoille uusia erittäin hyvin vaimennettuja nastakenkiä. Myös Sarvaa voi suositella.

5. Routainen asvaltti vastaa kovuudeltaan betonia. Juokse mahdollisuuksien mukaan myös maastossa ja  hiekkatiellä.  

Maanantain Ilta-Sanomissa oli Lontoon-kirjeenvaihtaja Mari Markkasen ansiokas kolumni “Alle sata esinettä”, jossa hän kirjoitti Generation Zero-sukupolvesta. He ovat pääsääntöisesti iältään kakskyt jotain ja saavat kiksejä muista asioista, kuin krääsän ostamisesta -ei siis mitään Keskisen kyläkaupan perusasiakkaita. He eivät pistä rahojaan asuntolainan korkomaksuihin vaan matkustavat ympäri maailmaa mukanaan matkalaukku, johon mahtuu koko omaisuus. The cult of less.

Iltiksen kolumnia lukiessa tuli (taas) mieleen, kuinkakohan  monta matkalaukkua tarvitaan pelkästään juoksukenkiäni varten? Niitä on varmaan sata paria ja lisää vain tulee. Viimeisen viikon sisällä kolme paria. terv.Imelda

Lance ja mä

/in /by

Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, niin aavikkojuoksijat Montonen & Viljanen käyttivät Kalaharissa kompressiosukkia.

Hommasin kesällä muutaman parin puristussukkia testattavaksi paljolti tukitiimimme (Kalahari) pomon Chrisin vinkistä, sillä hänellä on kokemusta monipäiväisistä seikkailukisoista ja hänen urheilutiiminsä käyttää nykyään aina kompressiosukkia.

Chris kertoi olleensa aiemmin hyvin kriittinen sukkia kohtaan pitäen niitä uusina urheilijoiden hömpötyksinä. Hän kokeili niitä kerran, ja se riitti muuttamaan mielipiteen myönteiseksi.

Olen ottanut sen linjan, että kuuntelen muiden ihmisten mielipiteitä uusista tuotteista pyrkien välttämään besserwissermäistä “älä tuu mulle kertomaan- oon tehnyt näitä hommia xx vuotta”-asennetta. No, ehkä mä joskus..:-)

Meikäläisen leipälaji on juosta uber-pitkiä matkoja aavikoilla & erämaissa, joissa olosuhteet ovat vähintääkin haastavat. Olen halukas ja utelias oppimaan uusia asioita, jotta minulla olisi parhaat vetimet ja kamppeet mukana.

Takaisin kompressiosukkiin. Tour de France, kesä 2009 ja Lance Armstrong. Katsoin pyöräkisaa haukkana matkatessamme Espanjassa ja huomasin TV:n kuvissa, että Lance käyttää kompressiosukkia myös kisasta palautumisen aikana.  Se mies on niin ammattilainen, ettei vedä jalkaansa kompressiosukkia “kun ne näyttää niin hyviltä”. Johtopäätös, sukista on oltava jotain hyötyä. Kiinnostuin, testasin ne itse ja huomasin hyödyt. Sukat parantavat verenkiertoa (lisäävät happea lihaksiin) ja tukevat väsyneitä lihaksia.

 Running Times lehdessä julkaistun artikkelin mukaan Stellenboschin Yliopiston (Etelä-Afrikka, maineikas urheilututkimuskeskus) tutkimus osoittaa kompressiosukkien olevan hyödyllinen urheilusuorituksen jälkeisenä aikana (= palautuminen). Tässä artikkeli   http://runningtimes.com/Article.aspx?ArticleID=13830

Mielestäni kompressiosukista on hyötyä myös urheilun aikana ja samaa mieltä ovat monet urheilijaystävät.

Me olemme käyttäneet Mico-merkkisiä kompressiosukkia (ei sponsori). Sukkia tuo maahan ex-huippuhiihtäjä Lauri Pyykönen ja nyk.huippuhiihtäjä Teemu Kattilakoski (Pyka Oy). 

Mitä omiin treeneihin tulee, niin tällä viikolla on tarkoitus tiivistää juoksutahtia, i.e., 6 harjoitusta.