Kuten lauantain blogissa kerroin, niin yksi Saharan halkijuoksun “kriittinen menestystekijä” on löytää hyvä paikallinen yhteistyökumppani. Heidän tehtäviin kuuluu mm.sopivan paikallismiehistön, ajoneuvojen, ruoan, puhtaan veden ja viranomaislupien valmistelua. Hyvän yhteistyökumppanin löytäminen alueelta Mauritania-Marokko on todella haastavaa..siis suomeksi sanottuna hemmetin hankalaa.
Yleensä yhteistyötarjokkaista ei ole pulaa, mutta nyt on ja tämä on tuonut juoksun suunnitteluun lisäkiemuroita. Pohjois-Afrikan turismi on nimittäin romahtanut. Kuka matkustaa tänä päivänä Marokkoon, Mauritaniaan, Egyptiin.., tosi harva, jos kukaan. Turismin -ainakin väliaikainen-kuolema on saattanut paikalliset matkaoppaat kurjimukseen ja osa on lopettanut toimintansa.
Meille on tuonut myös harmaita hiuksia tieto siitä, että harvalla yrityksellä on mahdollisuus operoida koko Saharan alueella eli vähintään kahden maan välillä.
Löysimme suunnitteluvaiheessa muutaman potentiaalisen kumppanin eri puolilta Afrikkaa, mutta heillä tuntui aina olevan yksi tai useampia händicäppejä…heikko kalusto, liian kova hinta..korkein pyyntö oli 45,000€, joka meni jo kokonaisbudjetin yli.
Viime viikkoinen matka Saharaan oli todella silmiä avaava, ei vähiten kumppanin löytäminen suhteen. Meillä oli reilun viikon ajan sopimus mauritanialaisen firman kanssa, joka luovutti käyttöömme muutaman maastoauton ja neljä henkilöä. Kaksi heitä osoittautui taidoiltaan hyväksi ja toiset kaksi ns.Mikki Hiiri-kategoriaan. Otetaan esimerkki. Mikäli (ja kun) jokin osa kalustosta menee 35-40 päivän aikana rikki, niin kysyn itseltäni, osaavatko he korjata sen vai meneekö sormi suuhun. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa koko retkikunta on finito. Osaavatko kuljettajat ajaa dyyneillä vai meneekö auto nurin ensimmäisessä tiukassa paikassa. Onko henkilökunnan hygieniataso riittävä. Kestääkö heidän fyysinen ja henkinen kunto madella halki Saharan yli kuukauden ajan vai tuleeko heille kenties riitoja matkan aikana. Osaavatko he lukea karttaa, tuntevatko he aavikon kuin omat taskunsa…Näitä ja monia muita asioita tarkkailemme ja pohdimme valintoja tehdessämme.
Kyseisen mauritanialaisfirman valmistelutyöt ja muu suunnittelu olivat tasoltaan korkeintaan tyydyttävä miinus- tasoa. Nämä asiat ovat/olivat meille heikkoja (ja välillä vahvoja) signaaleja. Kysyimme itseltämme, voimmeko luottaa tähän miehistön osaamiseen ja kalustoon tammi-helmikuun aikana ja vastaus oli, todennäköisesti EI.
Tavoite on kova, joten sekundaa tarjoavat yritykset, tuotteet ja palvelut eivät tule kysymykseen. Tiirailimme Saharan tutkimusmatkallamme uusia kumppaneita ja nyt näyttää siltä, että olemme löytäneet sellaisen. Mainitsin jo edellisessä kirjoituksessani ranskalaisen valokuvaajan, johon törmäsin Mauritanian ja Länsi-Saharan rajalla. Ihailin (maasturihulluna) miehen Land Roveria ja kävin juttusille. Siitä se keskustelu lähti soljumaan eteenpäin ja kolme päivää myöhemmin meillä oli jo kokous Marokossa.
Saimme häneltä eilisiltana tarjouksen, joka oli taiten laadittu eikä hintakaan ollut kovin paha. Pohdimme asiaa suomalaistiimin kanssa tämän ja huomisen päivän aikana ja teemme yhteisen “analyysin” pohjalta päätöksen. Uskon, että se on myönteinen. Haluan kuitenkin kuulla muiden heppujen mielipiteet ennen lopullista päätöstä, sillä kuusi silmää näkee paremmin kuin kaksi.
Lopuksi. Olen huomenna tiistaina Ylen Aamu-TV:n vieraana klo.7.50.
