Tavoitteenani on juosta ensimmäisenä ihmisenä Saharan autiomaan halki ilman kanssajuoksijoita eli solona.

Eletään syyskuuta 2010. Juoksen viimeisiä kilometrejä Kalaharin autiomaassa. Mielessäni takoo kaksi kysymystä. Mitä teen tämän juoksumatkan jälkeen? Olen nimittäin projekti-ihminen. Tarvitsen uusia haasteita. Toimistotyö ei sovi kropalle. Tämä on todettu myös psykologisissa testeissä.

Olen lukenut lukemattomista retkikunnista ja viimein Kalaharissa myös minulla oli sellainen. Mutta se ei riittänyt, ei alkuunkaan.

Palatessani Kalaharista Suomeen otin ensitöikseni yhteyttä ystävääni Patrik Säilään, jolla on pitkäaikainen kokemus niin armeijan erikoisjoukkojen johtamisesta kuin vaativien kv.projektien johtamisesta. Kerroin, että haluan juosta vuonnna 2012 Saharan autiomaan halki, mutta en pysty siihen yksin. Pyysin Patrikin apua ja hän vastasi huutooni. Aluksi hän toimi avustajana, myöhemmin konsulttina ja viimein hän ilmoitti lähtevänsä Saharaan mukaan. Patrik “Pate” Säilä toimii nyt tukitiimini johtajana.

Vaikka juoksu on yksilöurheilua, niin Saharan halkijuoksun kaltainen projekti on kaikkea muuta kuin soloilua. Paten lisäksi haluan nostaa esille DI Pentti Kotiahon. Pentti on maamme ykkösnimi mm.satelliittiyhteyksien rakentajana. Opin tuntemaan Pentin jo ennen Kalaharia ja jo viime tammikuussa hän ilmoitti lähtevänsä mukaan Saharaan viestintäyhteyksien luojaksi sekä vastaamaan juoksun aikana tapahtuvasta kuvauksesta. Tämän lisäksi projektissa on ollut mukana lukuisia henkilöitä, joiden nimet tulevat teille tutuiksi tulevien kuukausien aikana.  

Saharan halkijuoksun ajoitus ei olisi voinut osua huonompaan aikaan. Katsotaan Saharan karttaa länteen, itään tai muihin ilmasuuntiin, niin aina jossain posahtaa. Olemme tutkineet yli vuoden kestäneen projektin aikana erilaisia reittejä ja todenneet, että tällä hetkellä (kop, kop) ainoa potentiaalinen “Viljasen mentävä reikä”  löytyy Saharan läntiseltä alueelta.

Teimme kuukausitolkulla töitä tutkiessamme itäistä reittiä, joka olisi kulkenut Sudanista Egyptiin, mutta mm.rajanylityksiin liittyvät seikat jättivät tämän reitin vaihtoehtojen ulkopuolelle.

Palasin alkuviikosta matkalta, jossa tutustuimme Saharan länsiosaan. Noin viikon mittainen tutkimusmatka “Recce” oli aisteja avaava kokemus. Tutustuimme reittiin, potentialisiin yhteistyökumppaneihin ja meikäpoika yritti saada mahdollisimman hyvää jalkatuntumaa tuleviin juoksupolkuihin.

Juostavaa riittää. Matkan pituus on vielä hieman auki, mutta kyllä se lähentelee 2000 kilometriä. Tulevan juoksureitin suunnittelu etenee pikku hiljaa, mutta se vaatii vielä kotiläksyjen tekemistä.

Myös paikallinen yhteistyökumppani on vielä hakusessa. Meillä on kaksi kandidaattia, joista valitsemme toisen. Tutustuimme “reccen” aikana yhteen potentiaaliseen kumppaniin, mutta emme olleet heihin 100% tyytyväisiä. Tässä projektissa kaikkien on oltava oman alansa huipputekijöitä. Nyt meillä on sellainen kartoituksen alaisena. Hän on ranskalainen valokuvaaja, joka on toiminut mm.Mauritaniassa usean vuoden ajan matkailualan yrittäjänä.Mies on mukava kuin mikä ja hänellä on käytössään erinomainen kalusto, joka sopisi myös meidän käyttöön erittäin hyvin. Odotamme häneltä tarjousta ensi viikon alussa.

Lienee parhainta lopettaa kirjoittelut tältä päivältä ja siirtyä juoksutreenin pariin. Kerron huomisessa blogissa mm.seuraavien viikkojen harjoittelusta ja case Saharan kuulumiset tulevat kuulumaan blogikirjoitusten agendaan seuraavien viikkojen aikana. Mikäli teillä on asiaan liittyviä kysymyksiä, niin vastaan niihin mielelläni.

PS. Niin, mikä oli se toinen asia jota futsasin Kalaharin loppumetreillä. No se, että puraiseeko käärme jalkaani matkan loppumetreillä:)