Klapikone

/in /by

Olen kirjoittanut tähän blogiin nyt 1800 kertaa ja vähintään pari sataa kertaa olen muistuttanut siitä, että pidän maanantait juoksuvapaana.

 

On tässä vuosien varrella osunut muutama maanantailenkki, mm.aavikolla:-) En v iitsi sanoa retkikunnan jäsenille, että by the way, meikäläinen pitää maanantain lenkkivapaana…

 

Lenkkivapaa ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi treenata jollain muulla tavalla. Teen maanantaisin lihaskuntotreenin. Se voi olla soutamista, joka lienee ainoa sisälaji, jota viitsin tehdä. Usein lihaskuntotreeni on jotain ulkosalla tapahtuvaa, hikeä irroittavaa toimintaa.

 

Tänään se on lumitöiden tekemistä ja klapien kantamista. Meille tulee tänään jokunen kuutio klapeja, jotka pitää roudata samoin tein sisävarastoon.

 

PS. Varokaapa vaan, helmikuu koittaa muutaman viikon kuluttua. Tämän päivän lehden mukaan kalma osuu kohdalle todennäköisemmin helmikuussa, juhannuksena ja jouluna.

 

Älä mene meren jäälle!!!

/in /by

Luin juuri netistä retkiluistelijoiden varoituksen heikoista jäistä (merellä). Tässä se on:

 

TOISTAMME VAROITUKSEN:

Valkoinen lumi ja auringonpaiste houkuttelevat nyt meren jäälle mutta ÄLÄ MENE!

Kokeneet retkiluistelijamme ovat tänään lauantaina kartoittaneet jäätilannetta Porvoon ja Porkkalan välisellä alueella ja varoittavat kaikkia ihmisiä rannikkojäistä: eristävän lumikerroksen alla on monin paikoin vain pari senttiä jäätä, joka ei kanna ihmistä.

Lumen peittämä jää on aina vaarallista ja nyt erityisen vaarallista! Ilman jääsauvaa, kavereita ja täydellisiä turvallisuusvarusteita saaristojäälle ei pidä mennä!
Saa jakaa!

 

Juoksin tänään osan lenkistä Espoon rantaraittia välillä Saunalahti-Laurinlahti.

 

Meren jäällä oli yllättävän paljon porukkaa….

10/90

/in /by

Facebookissa ja muualla netissä pyörii kuuluisien henkilöiden suusta tulleita mietelauselmia, joista osa on kieltämättä aika hyviä.

 

Yksi sellainen on “Life is 10% what happens to you and 90% how you react to it”

 

Edelliseen ajatelmaan liittyen, esittelin vähän aikaa sitten blogissani sanan “resilienssi”.Sillä kuvataan yksilön kykyjä sopeutua ennakoimattomiin muutoksiin.

 

Kun rekrytoin ihmisiä mukaani retkikunnille, niin ammattitaidon lisäksi kiinnitän huomiota siihen, miten ihminen suhtautuu ennakoimattomiin muutoksiin, sillä niitä tulee jatkuvalla syötöllä.

 

Mikäli minulle on tarjolla heppu, jonka taidot ovat ensiluokkaisia, mutta luonne ei ole retkikuntatyöhön riittävän “sieto-ja joustokykyinen, niin siirryn seuraavan kandidaatin pariin.

 

Minulla on rekrykokemus kaverista, joka oli taidoiltaan ihan huippuhyvä, mutta hän suhtautui huomattavan stressaavasti jo retkikunnan pitkiin ja (kieltämättä..) hankaliin valmisteluihin. Jos retkikunnan valmisteluja pitää esitellä yhdellä sanalla, niin se on epävarmuus.

 

Tässä huipputyypin ominaisuudet:

 

optimisti

vahva itsetunto

tietoinen prioriteeteista (osaa keskittyä tärkeään)

joustava ajattelija

tiimipelaaja

suunnitelmallinen & järjestelmällinen

riskinottokykyinen

 

Ja tähän loppuun hieman hehkutusta. Tänään on talven paras lenkkisää. Juoksin lähes 2h osin metsässä, jossa seurasin peuran jälkiä.

 

Peurat ovat erittäin konservatiivisia eläimiä. Ne kulkevat samoja reittejä sukupolvesta toiseen.

 

Siksi niiden jälkiä olikin helppo seurata, sillä lumen alla oli polku, jota pitkin juoksen usein kesäisin.

 

PS. Jos haluatte tukea suomalaista arktista toimintaa, niin tutustukaa (ja tilatkaa) oheisen linkin kautta Suomen Arktisen Klubin vastikään julkistama kirja. http://www.arktinenklubi.fi/