Homma etenee
Meikäläinen on spekuleerannut tulevasta aavikkojuoksusta jo yli kahden vuoden ajan.
Siinä jo yksi hyvä syy, miksi ei kannata julkistaa keskeneräisiä retkikuvioita, koska niiden toteutuminen vie uskomattoman pitkän ajan.
Sitä vaan ei jaksa ja huvita vastailla kysymyksiin a´la milloin lähdet xxx-autiomaahan, sillä niitä kysyjiä on aika paljon. Mahdottoman mukavaahan on, että ihmisillä on mielenkiintoa seikkailujani kohtaan, mutta olen nyt kuitenkin ottanut sen linjan, että siinä vaiheessa kun luvat ja nimet on papreissa, niin sen jälkeen asia on julkinen. Mitään muuta syytä asian panttaamiselle ei ole.
Pari kourallista ihmisiä tietää seuraavan reissuni sisällöstä syystä, että heidän tuleekin siitä tietää. Heidän avullaan seikkailu toteutuu tai on toteutumatta. Yksin näitä hommia on vaikea tehdä eikä se edes olisi mukavaa.
Sain viime yönä mukavia uutisia toispuolt maailmaa. Lupa-asioiden käsittely on siinä vaiheessa, että minun pitää lähettää muutama esitäytetty kaavake + foto (olisi kiva yllätys..) paikallisen tukitiimini pomolle ja sitten (taas) odotellaan.
Nyt näyttää kuitenkin ensimmäistä kertaa siltä, että pitkään odoteltu seikkailu voisi startata joulukuun alkuun mennessä. Ja sehän tarkoittaisi sitä, että meikäläinen juoksisi aavikolla tonttulakki päässä.
Treenaan tällä hetkellä kohtuullisen maltillisesti. Parin tunnin lenkit saavat (pääasiassa) riittää, sillä saan tunti tolkulla liikuntaa myös erilaisissa piha-askareissa.

