Uusiutumista

/in /by

Vielä jokunen vuosi sitten luennoin yrityksissä erittäin aktiivisella tahdilla. Viime vuonna, aika lailla näihin aikoihin, homma alkoi maistumaan puulta.

 

Päätin ottaa aikalisän, sillä minun työmoraaliini ei sovi, että käyn puhumassa yrityksen työntekijöille vaikkapa uusiutumisesta, mutta en tee sitä itse käytännössä. Walk the talk. Puheiden ja tekojen on kohdattava.

 

Hengähdys-ja uusiutumistaukoa on kestänyt siis noin vuoden. Mutta ensi viikolla minulla on kaksi luentoa, joista toinen on Messukeskuksessa (ymmärtääkseni) melko laajalle kuulijakunnalle ja se toinen on yksityisempi tilaisuus.

 

Yhtä kaikki, meikäläisen veri taas kuohuu: on siis kiva mennä puhumaan esimerkiksi aiheesta, “miten mahdottomasta tehdään mahdollinen”.

 

Aion syksystä alkaen ottaa vastaan muutamia puhekeikkoja kuukautta kohden. Haluan jatkossakin pitää huolen siitä, että olen aina “lavalle” noustessa 110%:n iskussa. Muu ei kelpaa.

 

Juoksen tänään tiistaina hieman päälle parin kympin lenkin. Loppuviikko menee enemmän tai vähemmän sosiaailisten lenkkien parissa; keskiviikkona on juoksukoulun treenit Nuuksiossa, torstaina ja perjantainan yhteislenkki kaveiden kanssa.

Aivotutkimus

/in /by

Lähetän kiitoksen sanat hyvälle ystävälle ja Saharan halki kanssani taivaltaneelle Pentti Kotiaholle; hän nimittäin lähetti minulle oheisen tutkimuspläjäyksen, jonka mukaan kohtuullinen aerobinen liikunta kasvattaa mm.aivosoluja.http://www.fastcoexist.com/3056872/exercise-makes-you-grow-new-brain-cells-but-only-the-right-kind-of-exercise?utm_content=buffer633b1&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer

 

Mikäköhän on se “kohtuullinen määrä” aerobista liikuntaa? Missä kulkee se raja? Käykö niin, että jos ylittää kohtuullisuuden rajan, niin aivosolut kuolevat? Se taas selittäisi vanhan sananlaskun, “mitä pidempi matka, sen tyhmempi jätkä”.

 

Tämä asia vaatii jatkotutkimuksia.

 

Kävin eilen synnyttämässä tai tappamassa aivosoluja parin tunnin ajan. Pidin vauhdin erittäin kohtuullisena. Sitä tehtävää helpotti juoksukenkinä käyttämäni La Sportivan Mutantit, jotka eivät todellaan ole mitkään vauhtihirmut, mutta ovat pahuksen hyvät rauhalliseen juoksuun niin helpossa maastossa, hiekalla ja jopa asvaltilla.

 

Nopeaan ja teknisesti haastavaan maastojuoksuun (hieman kömpelöjä) Mutanttia ei mielestäni kannata harkita; siihen soveltuu erinomaisesti saman merkin Helios SR.

 

Hieman mutanttimainen uusi tuttavuus minulle oli The North Facen Ultra Endurance.Testasin niitä edellisten viikkojen aikana seuraavaan Juoksijaan, joka ilmestyy parin viikon sisällä. Kerron lehden ilmestymisen jälkeen tarkemmin omista havainnoistani.

 

Ehkä sellaisena “isona kuvana” tulevien viikkojen ja kuukausien juoksuharjoituksissa on totuttaa jalat monotoniseen askeleeseen.

 

Olen juossut melko paljon poluilla, jossa lähes jokainen askel on ei-monotoninen, toisestaan poikkeava. Teknisesti haastavalla alustalla juoksemista voi kuvata temppuradalla etenemiseen. Niin askelpituus kuin se, missä kulmassa jalka tipahtaa maahan vaihtelee suuresti.

 

Hiekka-aavikolla siitä 1800 kilometristä suurin osa askeleista on aika monotonisia, sillä edessä ei ole muuta kuin loputonta hiekkamerta…

 

Hiekkaerämaan alusta on yleensä hyvin kalteva ja siihen asiaan on kiinnitettävä jo heti alkumetreiltä suurta huomiota. Kaltevalla alustalla jalkoihin kohdistuva rasitus jakautuu epätasaisesti ja se voi tuoda ns.pitkässä juoksussa ongelmia. No, tiedostan asian ja otan sen huomioon jokaisella 50 kilsan etapilla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suomeen…

/in /by

Lähdin “aavikkohotellilta” torstai-iltana klo. 21.00 ja saavuin kotiin perjantaina kello 13 nurkilla. Lentokoneessa nukkuminen ei ole edelleenkään vahvuuteni, mutta jonkun sortin pilkkiminen sujuu kyllä.

 

Jätin perjantain lenkin väliin, mutta kyllä 20 vuotta vanhaa kelaleikkuria työntäessä tuntee urheilevansa varsinkin, kun alla on sammaleinen nurmikko. Kävin myös verryttelemässä jalkoja 1,5h kävelylenkillä.

 

 

Kuten edellisissä blogeissa mainitsin, niin tein viime viikolla muutaman juoksumattotreenin. Sellainen asia tuli juoksumatosta mieleen, että jalkojen alla viuhuvan maton päällä on selvästi helpompaa juosta verrattuna “oikeaan” juoksemiseen.

 

Jotkut juoksijat rakastavat mattojuoksua selvästi enemmän kuin minä. Tästä hyvänä esimerkkinä tämä amerikkalainen heppu, joka juoksi vuorokauden aikana juoksumatolla noin 260 kilometriä. Kilsavauhti oli hieman päälle 5.20:n.

http://www.runnersworld.com/general-interest/ultrarunner-sets-world-record-for-24-hour-treadmill-run?cid=soc_runnersworld_TWITTER_Runner%E2%80%99s+World__News

 

Minun (ja tiimin) fokus on asetettu marraskuulle. Sitä ennen aion juosta yli 2000 harjoituskilometriä jaksaakseni juosta 1800 kilsaa 36 päivän aikana.

 

Kesä-elokuu ovat kovan pohjakunnon rakentamisen kannalta avainasemassa, jolloin kilometrimäärät nousevat tappiin. Syys-lokakuun aikana ylläpidän kuntoa hieman kevennetyillä harjoitumäärillä. Maltillisimmilla kilsamäärillä (ja kehoa jatkuvasti kuunnellen) varmistan sen, että keho onviritetty huippuiskuun marras-joulukuun ajaksi.

 

Walk the talk..nyt lähden reilun parin kympin lenkille.

Aurinkoista viikonloppua!