Hyvät vibat

/in /by

Hyviä kiksejä..sitähän tässä juoksulenkiltä pääosin haetaan. Ja sitä myös saatiin eilisellä Oittaan/Nuuksion lenkillä.

 

Tapasin kaverini Raunon Oittaalla just siinä vaiheessa kun sade oli alkamaisillaan. Pienen tihkusateen saattelemana painelimme parkkipaikalta kohti Pirttimäkeä.

 

Vaikka tuuli oli jo siinä vaiheessa melko navakka, niin metsän syli tarjosi meille hyvän suojan sitä vastaan. Matkan edetessä sade yltyi, mutta ei sitä siinä jutustelun ja juoksun tuoksinassa edes oikein huomannut.

 

Paitsi treenin loppuvaiheessa, jolloin vettä vihmoi jo siihen malliin, että Oittaan parkkipaikalla saavuttaessa olimme litimärkiä. Siinä kohtaa kuiva vaihtopaita olisi tehnyt poikaa…

 

On kyllä sanottava, että kotiin tultua sitä osasi taas ottaa kaiken irti lämpimästä suihkusta ja sen päälle nautitusta ruoasta!

 

 

Rojekteja

/in /by

Teen tässä useampaa duunia päällekkäin, joten bloginkin päivitys on jäänyt taka-alalle.

 

Kun aikoinaan asetin tavoitteeksi tehdä vain mieleisiä ja ns.merkityksellisiä töitä, niin ymmärsin hyvin, ettei niitä ei tule kukaan minulle tarjoamaan, vaan niitä pitää itse kehitellä ja lähteä työstämään eteenpäin.

 

Mikäli tavoitteena on aloittaa jokin mieleinen projekti vuonna 2018-2019, niin se duuni on aloitettava tänään eikä huomenna.

 

Just sellaisia rojekteja tässä on nyt viritteillä. Yleensä osa hankkeista kuivuu syystä tai toisesta kasaan, joten niitä pitää olla useampia työstettävänä.

 

Tärkein asia on saada kuitenkin aavikkojuoksu kasaan kohtuullisen nopealla aikataululla.

 

Tänään harjoituksena on 30 minuutin soutu, jonka jälkeen huristan kohti Nuuksiosta. Juoksen siellä kaverin kanssa noin kahden tunnin maastolenkin.

 

 

 

 

 

 

Vauhdin hurmaa

/in /by

Juoksin sunnuntain lenkin pääosin metsäpoluilla.

 

Kapealla kinttupolulla juostessa tulee helposti näköharma. Nostat vauhtia ja tunnet, kuinka puut vaan vilisevät silmissä. Luulet eteneväsi todella rivakkaa vauhtia.

 

No, totuushan on kuitenkin se, että mikäli juoksit sitä samaa “hurjaa”vauhtia vaikkapa hiekkatiellä, niin löntystelyähän se olisi.

 

Jäin viime talvena tämän näköharhan vangiksi. Juoksin marras-helmikuun välisen ajan lähes poikkeuksetta poluilla. Siirsin harjoittelun painopistettä hiekkateille vasta lopputalven ja alkukevään aikana.

 

Ihmettelin, kun juoksu ei kulje. Olin kuvitellut juoksevani talvipoluilla ihan hyvää vauhtia, mutta todellisuudessa vauhti oli ollut todella hiljainen. Ja kun yritin juosta hiekalla lujempaa, niin eihän siitä meinannut tulla mitään.Jalat kyllä toimi, mutta hapenotto ei.

 

Tulevana talvena on juostava 1-2 rivakampivauhtista lenkkiä per viikko nopeammalla alustalla.