Kansallispuistojen synty

/in /by

Suomen kansallispuistojen käyntimäärät kasvoivat viime vuonna. Puistojen, joita on muuten 40, ylläpitäjä Metsähallitus kertoo, että viime vuonna kansallispuistoihin tehtiin 3,6 miljoonaa käyntiä, ja kasvua edellisvuoteen oli yksi prosentti.

Kansallispuistojen syntysanat lausuttiin tai oikeastaan kirjoitettiin yli 140 vuotta sitten.

Syksyllä 1880 ilmestyi juhlakirja Suomen entisen kenraalikuvernööri Pietari Brahen kuoleman 200-vuotismuistoksi.

Tähän kirjaan kirjoitti tutkimusmatkailija Adolf Erik Nordenskiöld artikkelin, jonka aiheena oli ”valtakunnanpuiston perustaminen Pohjolaan”. Artikkelillaan hänen on katsottu aloittaneen aatteellisen luonnonsuojelukeskustelun Suomessa.

Samalla Nordenskiöld toi ajatuksen kansallispuistojen perustamisesta Pohjoismaihin ja Suomeen.https://oulurepo.oulu.fi/bitstream/handle/10024/40433/nbnfioulu-201506241883.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kalliot, männyt ja järvi. Muuta ei tarvita.

Ensimmäinen Saharan ylittäjä

/in /by

En tiedä kuinka monta (muuta) ihmistä on ylittänyt Saharan autiomaan, mutta luettuani oheisen artikkelin tiedän, että ensimmäinen (pohjoinen-etelä) oli brittiläinen seikkailija Alexander Gordon Laing.https://explorersweb.com/great-explorers-alexander-gordon-laing/

Olen tutustunut kohtuullisen laajasti entisaikojen tutkimusmatkailijoiden elämänkertoihin.

Etenkin aavikoilla niissä toistuu sama kaava.

Lähes poikkeuksetta tarinan päähenkilö, tässä tapauksessa Mr. Laing, joutuu matkan aikana ryöstetyksi ja pahoinpidellyksi.

Tämän päivän uutisia seuratessa ei voi välttyä siltä ajatukselta, että meno ei ole vuosisatojen saatossa muuttunut…

Puoli tuntia

/in /by

Lueskelin tiistaina vanhoja blogikirjoituksia ja niitähän riittää.

Piakkoin jo 5000….

Tässä on yksi niistä vuodelta 2011.

Tiede-lehti haastatteli taannoin  neurologian professori Seppo Soinilaa (HYKS) ja siitä syntyi artikkeli “Miksi juokseminen alkaa tuntua hyvältä puolen tunnin kuluttua?”

“Eräs syy optimaalisen fiiliksen syntymiseen viiveellä on mekaanisfysiologinen”.

“Vaatii aikansa, että kudokset lämpenevät, hikoilu alkaa toimia ja hengitys- ja verenkiertoelimistö mukautuvat lisääntyneeseen rasitukseen. Kun saavutetaan tasapaino, meno tuntuu sujuvan kuin itsestään, mikä jo sinänsä riittää synnyttämään positiivisen kokemuksen. Juoksijat myös tietävät intuitiivisesti, kuinka tärkeä osuus rytmillä on. Juoksija löytää optimaalisen rytmin nimenomaan silloin, kun elimistö kokonaisuudessaan on saavuttanut tasapainotilan. Juuri silloin syntyy tunne, että tätä voisi jatkaa loputtomiin. Tässä mielessä juoksu ja tanssi ovat samankaltaisia”.

Tästä syystä aloitan omat treenilenkit tosi iisisti.

Se vaatii malttia, mutta lopussa kiitos seisoo.

Olen treenitauolla. Jatkan sitä vielä 1,5 viikkoa ja sen jälkeen ylimenokausi saa jäädä taakse.