Tervehdys täältä aavikkokaupungista. Saavuin lentokentälle puoli kuuden aikaan aamulla. Passihässäkässä kului yllättävän kauan aikaa, joten matkapakaasini oli (varmaan) kiertänyt hihnaa jo kymmeniä kertoja ennen kuin nappasin sen mukaani.

 

Hotellille päästyäni oli ihan pakko vetää pienet tirsat, sillä en saanut yölennolla nukuttua. Lyhyen pilkkimisen jälkeen oli aikaa aloittaa hommat eli kontaktointi tärkeisiin ihmisiin.

 

Olen jo ehtinyt sopia yhden sponsoritapaamisen huomenaamuksi, johon osallistuu myös luottomieheni Mr.M, joka toimii tukitiimin pomona.

 

Myohemmin la-iltapäivän aikana lähdemme aavikolle juoksemaan ja myös kuvaamaan.

 

Aamu-ja myöhempi iltapäivä ovat ainoita ajankohtia jolloin voi edes harkita kuvausta, sillä keskellä päivää valon voimakkuus  on erittäin suuri.

 

Luulen, että tulevina vuosina kuvausten merkitys tulee kasvamaan aiempaa suuremmaksi.

 

Olemme käyneet Gregin kanssa -ihan viime päivinä- mielenkiintoisia pohdintoja siitä, missä kaikkialla voisimme tulevina vuosina seikkailla ja samalla kuvata niin omaa kuin median tarpeita varten.

 

Näyttää vahvasti siltä, että en ole jäämässä näistä hommista eläkkeelle ainakaan seuraavaan 10 vuoteen. Sen verran paljon erilaisia “plänejä” on  mielesssä, että minun piti lähettää Gregille sellainen “stop this madness”-tyyppinen meili ja “kieltää” uusien ja hullujen ideoiden tarttuttamisen.

 

Tähän loppuun…mikäli mahdollista, niin suosittelen tilaamaan lennoille erikoisruokavaliomenun.

 

Tilasin molemmille tänne suuntautuneille lennoille “seafood-aterian”.  Tästä huolimatta, lentoemäntä kysyi “beef or chicken”? Vastasin, että kanaa. Aloin syömään (kiireen vilkkaa..) ateriaa, sillä hetken kuluttua samainen henkilö tuli uuden tarjottiminen kanssa ja kysyi “Are you Mr.Völzanen”, johon vastasin että kyllä.

 

“Teille on tilattu seafood-ruoka, mutta voitte toki syödä myös tuon kana-aterian. No, jos vaaditte”..vastaa Mr.Völzanen suu täynnä (ensimmäistä) jälkiruokaa. Tämä kikka toimi siis molemmilla lennoilla.

Näihin tunnelmiin…