Juoksua paikasta toiseen

/in /by

Tapasin tänään erään yrityksen edustajia, joiden tuotteista ja toiminnasta löytyy sama perusfilosofia kuin vaatevalmistaja Patagonialla.

 

Patagonialla se on “Build the best product, cause no unnecessary harm, use business to inspire and implement solutions to the environmental crisis”.

 

Olen tullut aiempaa (selvästi) krantummaksi siitä kenen kanssa alan yhteistyöhön.

 

Tämä alussa mainittu firma kuuluu siihen kategoriaan, että olisin oikein otettu, jos he minuun päätyisivät.

 

Päivään kuului myös miellyttävä lounastuokio erään maratoneja juoksevan pankkiirin kanssa sekä juoksulenkki suurlähettilään kanssa.

 

Tämän jälkimmäisen osalta otimme myös pienet jälkipelit. Katsoimme nimittäin tietokoneelta aavikkoreittiä, jota pitkin voisin kipittää…sitten kun sen aika on.

 

 

Spurtteja pöpelikössä

/in /by

Kyllä teki taas hyvää käydä juoksemassa..etenkin metsässä.

 

Tunnen melko hyvin Espoon keskuspuiston ja sen pienemmätkin polut. Ja niitä minä kävin tänään koluamassa.

 

Painopiste oli suht kovassa vauhdissa myös niillä ihan teknisimmillä osuuksillakin.

 

Teknisesti haastavalla polunpätkällä on juurakkoa toisensa perään sekä kaltevia pintoja, joilla on haastavaa pysyä pystyssä mikäli vauhti nousee kovaksi.

 

La Sportivan Akashalla olen viimeiset viikot juossut ja niihin tykästynyt. Ja kuten aiemmassa blogikirjoituksessa  mainitsin, niin olen saanut tuunattua kenkää vieläkin paremmin jalkaani sopivaksi poistamalla niistä pohjalliset.

 

Ja toinen merkittävä parannus on jättää sukat kokonaan pois.

 

 

 

 

Vanha jermu parempi kuin pussillinen uusia?

/in /by

Meikäläinen puhuu usein luennolla “uudistumisen tarpeesta”. Ja puhun muuten ensi viikolla taas….

 

Mutta kyllä vanhakin puoltaa paikkansa, etenkin retkikuntamatkoilla.

 

Tapasin tänään Saharan halkijuoksussa mukana olleen Pena Kotiahon, joka on lupautunut lähtemään myös seuraavalle aavikkoreissulle mukaan.

 

Ja hänet, jos kenet, otan mieluusti matkaan. Hänellä on kokemusta tiukoistakin paikoista eikä silloinkaan ole sormi mennyt suuhun. Päin vastoin. Hän on etsinyt aina ratkaisuja…ja sellaisia ihmisiä on tosi vaikea löytää.

 

Ja luottamus on on toinen avainsana. Aavikon päästä päähän matkatessa on luotettava kavereihin kuin vuoreen. Olen joskus sanonut, että voisin antaa läheisille retkikuntakavereilleni luottokorttini + pin-koodin tietäen, että he eivät käyttäisi tätä tietoa väärin.

 

Kokemus + luottamus, niistä aineksista hyvät retkikuntajermut on rakennettu.

 

Tänään tunnin lenkki. Menossa on iisi viikko…..ennen viikonlopun pitkiä lenkkejä.