Kestävyyskoneet

/in /by

Otsikko viittaa naisiin.

 

Ennen kuin älähdätte tai mielipaha valtaa mielen, niin viittaan Ylen artikkeliin, joka kertoo raskaana olevien naisten pärjäävän lähes yliluonnollisia voimia vaativissa suorituksissa.

https://yle.fi/uutiset/3-10819668

Naiset ovat sisukkaita, ovat he raskaana tai ei. Katsokaapa vaikkapa vaatimattomissa ja sitkeyttä vaativissa olosuhteissa eläviä ihmisiä; naisethan siellä hommaa enemmän tai vähemmän pyörittävät.

 

Mitä kestävyysliikuntaan taas tulee, niin ns.ylipitkien juoksujen kuninkaat ovat olleet helisemässä kuningattarien rinnalla jo pidemmän aikaa.

 

Esimerkiksi kohtuu brutaalin “Death Valleyn” kisan voittajapallille on noussut Pam Reed-niminen nainen. Hänellä on muuten sukujuuret Suomessa..

 

Kisa tunnetaan ultrapiireissä nimellä “Badwater ultramarathon”. Viime vuonna naisten kisan voittaja oli yhteistuloksissa viides.

 

 

 

 

 

 

Lähtölaukaus uudelle projektille

/in /by

Palaveerasin eilen tiimikaverini (suurlähettiläs) Pekka Voutilaisen kanssa. Aiheena oli joulukuussa 2020 alkava Arabian hiekka-aavikon ylitys.

 

Olemme toki tehneet jo vuosia töitä ko.projektin eteen, mutta kyllä tämä Grönlannin projekti piti saada ensiksi harteilta pois ennen uuden aloittamista.

 

Case Grönlanti alkoi jo vuonna 2011 Cafe Carusellissa, kun Degermanin Pata näytti minulle kuvia ko.alueelta. Sanoin Patalle jo tuolloin, että aion taivaltaa tavalla tai toisella jäätikön halki.

 

2013 oli ensi yritys, mutta vasta 2019 homma natsasi. Kahdeksan vuotta se kesti…mutta kyllä se kannatti.

 

Elokuussa 2013 pidin ekan palaverin Arabian juoksuun liittyen.  Ensi vuonna se viimein toteutuu. Seitsemään vuoteen mahtuu niin monta tarinaa, että jo niistä kirjoittaisi kirjan.

 

Jos jotain, niin sitkeyttä tämä “laji” on kehittänyt. Siitä on ollut hyötyä muussakin elämässä.

 

Uskon, että myös pitkien matkojen taivaltaminen ja niihin treenaaminen on kehittänyt sitkeyttä. Mikään ei tule ilmaiseksi, vaan jokaisen tavoitteen eteen on ponnisteltava…mutta siitä tulee myös jossain vaiheessa palkinto. Maltti on valttia, kuten sanonta kuuluu.

 

Kalenteri on aika pullollaan erilaisia tapaamisia. Tänään on mm.lounas Juha Hietasen kanssa, joka kirjoitti “seikkailujuoksija”-kirjan.

 

Ei, emme ole aloittamassa uutta kirjaprojektia.

 

 

 

 

Leave no trace

/in /by

Hienoa, että Mount Everestiltä on viimein haettu roskia pois. Oheisessa artikkelissa mainittu 11 tonnin roskamäärä on volyymiltaan “kärpäsen kakka”, mutta suunta on oikea.

https://yle.fi/uutiset/3-10817803

 

Everestin roskaaminen on erinomainen esimerkki siitä, mihin ihmiskunta ovat valmis saavuttaakseen tavoitteensa. Huipulle on päästävä hinnalla millä hyvänsä.

 

Omat retkikuntani toimivat ihan päinvastoin. Toimme helikopterin mukana Kangerlussuaqiin kaikki roskat mitä meille oli kertynyt jäätikkömatkan aikana.

 

Ja näin tekivät kaikki muutkin retkikunnat. Näin jäätikön ylityksen aikana muutaman leiripaikan, jossa muut jäätikön ylittäjät olivat majailleet. En nähnyt matkan aikana yhtään roskan roskaa.

 

Seuraavan aavikkomatkan kattoteema on “leave no trace”.

 

Olen vieraillut muutamaan otteeseen Arabian aavikolla, seuraavan seikkailujuoksun päänäyttämöllä.

 

Siellä näkyy paikka paikoin roskia, joita paikalliset jättävät taakseen esimerkiksi viikonlopun aaviikkovierailujen yhteydessä.