Löysin(25.12.) HS:n nettisivulta artikkelin, jota luin nautiskellen.

Toimittaja Niclas Storåsin “laatua ei enää ole” nousee minun silmissäni vuoden parhaaksi kirjoitukseksi.https://www.hs.fi/visio/art-2000009281169.html?fbclid=IwAR0gVZQrL86YFwZcGOCDoV2YbDtmXNu9x3Rnk8cF5ZvGQJQIH8gvA1KQhws

“Emme osta tarpeeseen vaan tunteaksemme jotain. Taidamme usein tietää sen itsekin jo kaupan kassalla. Uutuuteen on helppo kyllästyä. Ja kohta kotimme täyttyy turhasta tavarasta”.

“Katsomme jatkuvasti, mitä muut ihmiset tekevät, ja kohta haluamme itse samaa. Kun halumme täyttyy, näytämme sen muille, ja vieläpä ihan ilmaiseksi. Teemme itsestämme ja elämästämme mainoksia”

Ja Storås jatkaa…

“Emme juuri koe enää tylsyyttä ajassamme, mutta kyllästymistä sitäkin enemmän.

Vai voisiko olla jopa niin, että arkemme on oikeasti kuolettavan tylsää, mutta kohdistamme ne tuntemukset tavaroihin, joita hankkimalla ja uusimalla odotamme elämämme muuttuvan jännittävämmäksi?”

“Emme oikeasti elä. Sen sijaan ostamalla kuvittelemme elävämme. Ihmissuhteista on tullut yhä välineellisempiä ja samalla pinnallisempia” (Lähde HS.)

Hesarin artikkeli on ihan dynamiittia.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että laatua on mahdollista löytää. Perustietokone kestää sen pari vuotta, mutta investoimalla kunnon laitteeseen, se voi kestää vuosikymmenen. Minun edellinen (sponsorini) Panasonic Toughbook oli käytössä 12 vuotta putkeen ja toimii se ihan hyvin vieläkin. Koviin olosuhteisiin suunniteltu Motorola-puhelimeni on vuodelta 2016 ja still going strong. Kun sen aika koittaa, niin otan tilalle Toughbookin puhelimen.

Mielen laitteet voivat hyvinkin kestää isältä pojalle tai äidiltä tyttärelle.

Toyota Hiluxeilla ja miksei Land Cruisereillakin ajellaan vielä, kun mittari lähentelee miljoonaa kilsaa. Top Gear-ohjelman tekijät yrittivät tappaa Hiluxin, mutta epäonnistuivat:-)https://www.youtube.com/watch?v=xnWKz7Cthkk