Tuplatreenejä sekä lepoa

/in /by

Sana “tuplatreeni” on esiintynyt 77 kertaa sportman.fi -blogissani.

Tämä on siis 78. kerta eikä todellakaan viimeinen.

Tuplatreeni tarkoittaa kahta erillistä harjoitusta yhden päivän aikana.

Olen tehnyt niitä viimeisen 20 vuoden aikana…no, ihan helvetin usein.

Eilen sunnuntaina oli niistä viimeisin.

Kävin aamulla juoksu+kävelylenkillä lempireitilläni, joka täällä Nuuksiossa on ns. Reitti2000 (Solvalla-Pirttimäki).

Juoksin tällä kertaa vain ylämäet.

Illalla tein vielä saliharjoituksen.

Tänään otan hieman iisimmin.

Hinku tehdä näitä tuplatreenipäiviä on kova, mutta välillä on kaasun sijaan painettava jarruakin.

Ruista reiteen, ranteeseen (ja suuhun…)

/in /by

Olen täysjyväviljatuotteiden suuri fani. Siitä kertoo mm. se, että taloudessa on ollut jo yli 20 vuotta jyvämylly, joka on päivittäisessä käytössä.

Ostan kaikki jyvät suoraan Henrik-nimiseltä maajussilta, joka pyörittää vaimonsa Ingemon kanssa Kirkkonummen Maatilapuotia.

Kävin siellä viimeksi perjantaina. Mukaan lähti spelttijyvää, kauraa sekä ruis-ja vehnäjyviä.

Viljan jyvä on varsinainen vitamiini-ja hivenainepommi.

Parasta viljassa kaikki muu kuin ns. ydinjauho (valkojauho), jota kaupan hyllyt ovat pullollaan.

Kun vilja jalostetaan eli jauhetaan ydinjauhoksi, niin sen yhteydessä menetetään sen lese ja alkio eli suurin osa vitamiineista, hivenaineista, proteiinista ja myös rasvasta.

Valkoinen “ydinjauho” säilyy pitkään, mutta sen ravintoarvot ovat next to nothing.

Se on vähän kuin huono-oktaanista polttoainetta. Sillä ei pitkälle pötkitä.

Kaupassa on erikseen myytävänä mm. vehnänalkiota-ja lesettä, sekä vehnänalkioöljyä.

Tein lauantaina pitkän ja tehokkaan salitreenin teemalla “ruista reisiin ja ranteisiin”.

Harjoituksen jälkeen vedin palautus-safkana ruis-speltti tuorepuuroa, jonka olin pistänyt jääkaappiin muhimaan edellisenä iltana.

Sen seuraksi lisäsin lautaselle pellavansiemenestä tehtyä rouhetta, mustikoita ja banaania.

Maatilanpuodin ruisjyviä sekä pitkään palvellut jyvämylly.

Pohjoisnavalla tapahtuu

/in /by

Olen kirjoittanut blogiin hyvin usein Pohjoisnavasta.

Syystäkin, sillä päätin nimittäin siellä, että minusta tulee kokopäivätoiminen seikkailija/seikkailujuoksija.

Siksi Pohjoisnavalla on erityinen paikka sydämessäni.

Tästä tapahtumasta on kulunut jo 17 vuotta!!!

Tänä keväänä Pohjoisnavan jääaseman oli tarkoitus avata ovensa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2018.

Mutta…äärimmäisissä olosuhteissa tapahtuu usein äärimmäisiä asioita.

Juuri ennen, kun ensimmäisen lennon oli määrä lähteä Venäjältä kohti Pohjoisnapaa, jääaseman jäätilanne muuttui radikaalisti.

Jääaseman jää alkoi murtumaan, joten sinne ei ollut turvallista a) laskeutua tai edes b) oleskella.

Sellainen se luonto on, hyvin arvaamaton.

Olen sen omilla seikkailuillani kokenut lukemattomia kertoja.

Ja näin tulee käymään myös jatkossa.

Se on yksi syy, miksi aion vetää itseni Islannin jäätikölle niin timmiin kuntoon kuin mitä tästä kropasta irtoaa.

Olosuhteet voivat siellä olla ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä.

On oltava fyysinen ja henkinen valmius ottaa vastaan kaiken, mitä jäätikkö tarjoaa.

Tästäkin syystä tein juuri päättyneen talven aikana useita lumikenkätreenejä. Ne jatkuvat ensi talvena.

Vaikka seuraavaan seikkailuun on noin vuosi, aion altistaa kroppani niin usein kylmälle kuin mahdollista.

Palataan siihen aiheeseen myöhemmin.