50 kiloa

/in /by

Otsikossa ei viitata elopainooni (joka on 60kg), vaan urheilugeelien ja enegiajuomien määrään, jota käytämme Kalaharissa. Greg on ostanut viime viikkojen aikana Johannesburgin urheiluliikkeet tyhjiksi urheilulitkuista ja hänen on tarkoitus lähettää ne etukäteen Botswanaan. Käytämme matkalla USN-palautumisjuomaa, Hammer-energiajuomaa ja GU-geelejä. Näitä tuotteita ei saa Suomesta, mutta olemme testanneet niitä viimeisen vuoden aikana erittäin paljon. Diggaan(toistaiseksi..) GU-geeleistä, sillä makuvaihtoehdot natsaavat hyvin omiin mieltymyksiin. On selvää, etten voi edes katsoa GU-geeleihin päin matkamme jälkeen, sillä nielen 20 päivän aikana lähes 200 pussia geeliä ja se on paljon. Nautin Saharan juoksussa parapähkinän ja kuivatun hedelmän sekoitusta pussitolkulla ja kun nyt näen ko.tuotteen kaupassa, niin yrjöt nousee kurkkuun. Tosi on.

Tuotteiden lentorahtikulut Botswanaan ovat pilvissä ja yritämme parhaillaan neuvotella Air Botswanan kanssa, että he lähettäsivät tuotteet ilmaiseksi Mauniin, josta tukitiimimme hakisi ne pois. Air Botswanan “inflight magazine” (vrt.Blue Wings) tekee jutun Kalaharin halkijuoksusta.

Afrikkalainen media seuraa juoksuamme tiiviisti. Tukitiimimme pomo Chris on tehnyt loistavaa työtä lähettäen lehdistötiedotteita ympäri eteläistä Afrikkaa ja tällä hetkellä useat lehdet (mm.Runners World/South Africa) tulevat kirjoittamaan juoksusta. Lisäksi Greg antaa juoksun aikana radiohaastatteluja etelä-afrikkalaisille radioasemille.

Myös me annamme Kalaharista suoria “live-haastatteluja”, mutta kerron näistä asioista tarkemmin ennen matkamme alkua. Kuvaamme matkan aikana runsaasti ja olenkin aikeissa järjestää syys-lokakuun aikana matkakertomustilaisuuden Olympiastadionin monitoimitilassa. Elopaino voi tuolloin olla lähempänä 50 kiloa:-)

Eilen juoksin 17-18km ja Kirsi juoksi illalla firmastaan Mankkaalta (Salon Espoon Punatukka..mainos!!) kotiin. Tänään juoksemme molemmat about 18-20 kilsaa.

Ostoslista Kalahariin on pitkä, joten nyt on syytä siirtyä pörssitermein ostolaidalle ja vietämmekin loppupäivän mm.apteekeissa. Mitähän ne sielläkin funtsii, kun marssimme kassalle ja iskemme tiskiin 12 tuubia vaseliinia? Osa niistä menee Gregille…hän on mieltynyt suomalaiseen vaseliiniosaamiseen ja “Valkoinen vaseliini” on myös hänen favourite.

Hyvää viikonloppua.

Miksi?

/in /by

Aika moni haastattelu alkaa kysymyksellä “miksi lähdet juoksemaan Kalahariin”? Ihan perusteltu kysymys, mutta “miksi”-kysymyksiin on aina hankala vastata, sillä ei ole yhtä tai kahta syytä lähteä maailman ääriin, vaan niitä on kokonainen liuta.

Olen seurannut suurella kiinnostuksella vaikkapa ranskalaisen Serge Girardin eeppisiä taivalluksia, joista hyvänä esimerkkinä on yli 8000 kilometrin juoksu Dakarista Kairoon. Lisäksi yhdysvaltalaisen kolmikon Saharan halkijuoksu teki minuun suuren vaikutuksen.

Yli vuoden kestävä juoksuprojektin valmistelu ja koko prosessin johtaminen on haastava ja opettava duuni, jota tekee (pääasiassa) mielikseen.  Projektin aikana mietitään mistä rahat raavitaan kasaan, mitä varusteita käytetään, keitä tiimin kutsutaan jne.

Jokainen projekti lähtee kysymyksestä..keitä tässä on mukana, miten voittava tiimi kasataan? Liiketalouden kirjat pitävät oikeanlaisen tiimin kasaamista aivan ensisijaisen tärkeänä ja oman (lyhyen) kokemuksen mukaan tämä pitää kutinsa. Jenkkiläinen tutkija L.Gonzales on todennut, että voittavalla tiimilla ja sen jäsenillä on oltava (mm.)seuraavat ominaisuudet:

1. Kun vaikeudet ilmenevät, niin tiimin jäsenet eivät keskity muiden syyttelyyn, vaan ryhtyvät ITSE aktiivisesti toimeen ratkaistaakseen ongelman. Tämä on tärkein ominaisuus, jota punnitsin, kun Kalahari-tiimiä kasattiin.

Jos ja kun meille tulee vaikeuksia, niin emme saa käyttää aikaa tyhjänpäiväiseen nahisteluun ja “mitäs minä sanoin..” mussutukseen, vaan meidän on a. todettava ongelma, b.tehtävä suunnitelma sen voittamiseksi ja c. ryhdyttävä toimeen. Ei siis mitään rakettitiedettä…

2. Opitaan virheistä. Kaikki tekevät virheitä ja niiden tekemistä ei pidä pelätä..riskejä on otettava. 

3. Meidän on oltava joustavia. Olosuhteet vaihtelevat, välillä on erittäin epämukavaa, mutta se pitää kestää.

4. Kun vastoinkäyminen iskee, meidän on päästävä nopeasti sen yli kohti seuraavaa haastetta.

5. Meidän on tuettava toisiamme. Meille kaikille tulee huonoja hetkiä ja päiviä ja silloin muiden apu on tärkeä.

6. Positiivisuus, myönteisyys, hyvä itseluottamus..lista on pitkä.

7. Valmius katsoa ja elää (sen kuuluisan) boksin/hiekkalaatikon ulkopuolella. Voimme olla ensimmäisiä, jotka tekevät jotain uutta..ja uudella tavalla. Voisin juosta vuosikausia mielenkiintoisia kisoja ympäri maailmaa, mutta kehityäkseni haluan katsoa uusia mahdollisuuksia,varsinkin sellaisia, joita ei ole aikaisemmin tehty. On tärkeää pitää mieli avoimena ja oppia uusia asioita.

Jos ovat muiden antamat esimerkit (mm.Girard) ja uusien asioiden oppiminen hyvä syy lähteä aavikoille, niin onhan niitä iso liuta muitakin.

Seikkailujen yhteydessä tapaa sangen intresanttia porukkaa – hengenheimolaisia. Saharan, Pohjoisnavan ja etelänapamantereen luonto ja maisevat ovat häikäiseviä.

Pitkän matkan fyysinen ja henkinen haaste kiinnostaa entistä enemmän. Kuten eräässä haastattelussa sanoin, niin suuri tavoite kannattaa jakaa pieniin osatavoitteisiin. Kalaharin 1000 kilometriä jaetaan “pieniin” 25 km osatavoitteisiin. Toivottavasti tämä resepti toimii:-)

Juoksin eilen 13km ja tänään on 15 kilsan vuoro. Ilma tuntuu edelleen erittäin hiostavalta..olikos kesät ennen näin niljakkaita?

Testit jatkuvat

/in /by

Kaikki juoksuvarusteet on testattu vähintään satojen kilometrien aikana, mutta kyllä muutama poikkeuskin mahtuu mukaan.

Käytämme juoksun aikana pääasiassa sponsorimme Bridgedalen sukkia. Kokeilin tänään myös Mico -merkkisiä kompressiosukkia ja ainakin ensimmäisen kokeilun pohjalta otan muutaman parin Kalahariin mukaan. Kompressiosukat edistävät verenkiertoa ja auttavat jalkoja palatumaan kovasta rasituksesta hyvin.

Olen kirjoittanut blogissa pariin otteeseen ruoasta ja sen merkitys niin meille Kalaharilaisille kuin muille seikkailijoille on erittäin suuri. Vuorikiipeilijä Samuli Mansikka on huiputtanut 5. yli 8000 metrin vuoren ja hän kirjoittaa nettisivuillaan, kuinka hyvältä tuntuu olla notkuvien ruokapöytien äärellä pitkän huiputusrupeaman jälkeen. Samuli soitti minulle tänään iltapäivällä Pakistanista ja kertoi muutamalla sanalla huiputuspäivästä (hän ei soittanut siksi, vaan pyysi minua välittämään erään viestin..). Lisätietoja Samulin meiningeistä löytyy täältä: http://www.samulimansikka.com/retkikunnat/gasherbrum2010/matkakertomus.html

Päivän juoksulenkki oli pituudeltaan noin 17km.