Juoksu-uutisia

/in /by

Eilinen päivä oli sangen touhukas. Aamu alkoi mukavalla palaverilla Tuomas Sovijärven kanssa, joka on just palaillut Nepalista ja antoi hyviä menovinkkejä viikon kuluttua Kathmandun maisemiin lähtevälle blogikirjoittajalle. 

Kävin eilen pitämässä luennon & matkakertomuksen YLEn urheilukerholaisille aiheesta “Tehtävä Kalaharissa”. Oli kiva jakaa matkamme kokemuksia sporttihenkiselle porukalle. Kiitos!

Vilkuilin aamulla kansainvälisiä juoksu-uutisia ja silmiini osui New York Timesin “skuuppi”, jonka mukaan Haile Gebreselassie ei ehkä aiokaan jäädä juoksuhommista eläkkeelle, kuten etiopialainen ilmoitti heti viime sunnuntaisen NY:n maratonkisan keskeyttämisen jälkeen.

New Yorkin maratonilla oli paljon väkeä , joten joukkoon mahtui niin nuoria kuin vähän varttuneempia, kuten Mr.Jon Mendes, jolla on ikää 90v. Mendesin lääkärin mukaan seniorijuoksijan fyysinen kunto on niin hyvä, että se vastaa 60-vuotiaan tasoa. Mendes aikoo rikkoa v.2014 New Yorkin maratonin ikäennätyksen v.2014, jolloin hän olisi 94v. Olen tavannut muutaman ikäpresidentin omilla reissuillani. Pohjoisnavalla juoksenteli 69-vuotias saksalaislääkäri Jurgen, joka intoa puhkuen selvitti rankan reitin mallikkaasti. Hän oli lähdössä heti napakisan jälkeen kohti Mongoliaa..

Myös muutama paljasjalkajuoksija mahtui 43,000 juoksijan joukkon. New York Timesin haastattelema Rick Roeber on juossut paljain jaloin 54 maratonia vuodesta 2003 alkaen. Hänen polvikipunsa ovat olleet tipotiessään siitä lähtien, kun juoksukengät jäivät eläkkeelle.

Barefoot running on kasvattanut suosiotaan viime vuosina erittäin paljon. Markkinoilla on (ja lisää tulee..)  “barefoot running-kenkiä”, joiden tarkoitus on suojata jalkapohjia juoksun aikana. Mitäs ihmeen paljasjalkajuoksua se kengilläjuoksu on, ihmettelee blogikirjoittaja?

Adventure week review

/in /by

On taas aika katsoa, mitä kaikkea kivaa seikkailuhenkiset ihmiset ovat saaneet aikaan.

Ensiksi Nepaliin, jossa suomalainen vuorikiipeilijä Irma Garam on huiputtanut Ama Dablam-vuoren, joka nousee 6812 metrin korkeuteen. Lähden itse Nepaliin reilun viikon kuluttua, joten saas nähdä millainen vuorihulluus meikäläiseen iskee! Kävin tänään Intian suurlähetystössä anomassa viisumia ja sellainen on luvassa ensi maanantaiksi. Palaan Nepalin matkaani myöhemmissä blogeissani.

Ama Dablam-vuorelta on myös ikäviä uutisia. ExploresWeb-sivuston mukaan kaksi japanilaista kiipeilijää jäi vuorelle saarroksiin, sillä lumen pehmeys esti kiipeilijöitä palaamasta alaspäin eikä ylöskään ollut menemistä lumivyöryuhan takia. Japanilaiskiipeilijät hälyttivät apua ja helikopteri sai pelastettua yhden kiipeilijän ja vei hänet turvaan. Palattuaan pelastamaan toista kiipeilijää n.6500 metriin, niin jotain tapahtui ja upouusi helikopteri  tuhoutui.

Etelänapamantereella on nähty ensimmäiset auringon pilkahdukset ja sehän tarkoittaa sitä, että napaseikkailijoiden kausi on alkamassa. Sain hetki sitten sähköpostia eräältä parhaista ystävistäni, belgialaiselta Marc De Keyserilta, joka toimii etelänapamantereella meteorologina. Hän matkusti viime viikonloppuna Chilen eteläkärkeen Punta Arenas-nimiseen kaupunkiin, josta hänen oli tarkoitus lentää heti kohti Union Glacieria, etelänapamantereen ainoaa yksityistä “base campia” eli tukikohtaa. Napamantereen kenkku sää on tehnyt tepposet, joten Marc odottaa vielä hotellillaan sopivaa sääikkunaa, jotta venäläinen rahtikone Iljushin voi startata Puntasta 6 tunnin lentomatkan päässä odottavaa tukikohtaa. Ollapa Marcin mukana! Marcin yritys World Wide Weather Expeditions toimii seikkailijoiden ja tutkimusmatkailijoiden tärkeänä supportina, sillä aavikoilla ja erämaissa säätila voi muuttua silmänräpäyksessä ja siksi sääennustukset ovat erittäin tärkeä osa tavoitteen toteutumista. http://weather.thisconnect.com/ Marcin yritys antoi säätietoja myös Kalaharin halkijuoksun tiimille. Liitän blogiin kuvan etelänapamantereelta 2008, jolloin olimme Kirsin kanssa kokemassa kaikkien myrskyjen äitiä. Se puhkesi muutamassa minuutissa ja kesti ainakin yhden päivän.  

ExWebin mukaan britti Dave Cornwhite aikoo kerätä 1,000,000 puntaa melko hikisellä urakalla. Hän tekee seuraavien vuosien aikana 25  matkaa, joissa hän uurastaa vähintään 1000 kilometriä erilaisten lajien parissa. Yhtenä esimerkkinä on ratsastus Mongolian halki.

Hulluja nuo brittiläiset, sillä ensi viikolla on vuorossa kesällä esittelemäni henkilö, joka tekee todella pitkän matkan triathlonia..hän nimittäin ui ensin Brittien kanaalin halki ja on jatkanut siitä pyörällä kohti Mnt.Everestiä eikä ihan ilman ongelmia…:-) Ensi viikolla myös tarina jenkkiläisestä vuorikiipeilijästä, jonka käsi jäi jumiin kivenlohkareen alle ja arvatkaapas kuinka hän pääsi pälkähästä? Viiden pisteen vihje: matkalle kannattaa aina ottaa mukaan monitoimiveitsi.

Talvijuoksua

/in /by

Täältä pääkaupunkiseudulta katsottuna talvinen keli tuli ja meni. Ehdin onneksi nauttia talven ensilumesta alkuillan lenkillä. Oli ihan kivaa juosta lumen pehmentämällä metsätiellä.  

Talvella juoksuasento vääntäytyy helposti väärään asentoon. Lantio tipahtaa liian alas ja takapuoli lähestyy uhkaavasti maan pintaa. Tähän on luonnollinen syy, sillä maa on usein jäinen ja juoksija odottaa lentävänsä turvalleen hetkellä millä hyvänsä.  Lantion alhainen painopiste aiheuttaa reisille ylimääräistä painoa ja tästä voi seurata rasitusvammoja. Lisäksi pers-asentoisesta askeleesta tulee maahan lätsähtävä, ei siis rullaava, kuten tarkoitus on.

Tee lantiolle hissiliike ja kohota sitä ylväästi ylöspäin. Muista myös:

1. Kerrospukeutuminen: Käytä kepeitä hyvin hengittäviä alusasuja ja tuulta pitävää päällysasua. Merinovilla  on alusasujen kunkku!

2. Suojaa hengitys: Kylmä ja kuiva pakkasilma rasittaa keuhkoja. Käytä joko hengityssuojainta tai pidä suun edessä liinaa.

3. Muista heijastin!

4. Nastalenkkarit antavat parhaan pidon liukkaille keleille. Icebugilta on tullut markkinoille uusia erittäin hyvin vaimennettuja nastakenkiä. Myös Sarvaa voi suositella.

5. Routainen asvaltti vastaa kovuudeltaan betonia. Juokse mahdollisuuksien mukaan myös maastossa ja  hiekkatiellä.  

Maanantain Ilta-Sanomissa oli Lontoon-kirjeenvaihtaja Mari Markkasen ansiokas kolumni “Alle sata esinettä”, jossa hän kirjoitti Generation Zero-sukupolvesta. He ovat pääsääntöisesti iältään kakskyt jotain ja saavat kiksejä muista asioista, kuin krääsän ostamisesta -ei siis mitään Keskisen kyläkaupan perusasiakkaita. He eivät pistä rahojaan asuntolainan korkomaksuihin vaan matkustavat ympäri maailmaa mukanaan matkalaukku, johon mahtuu koko omaisuus. The cult of less.

Iltiksen kolumnia lukiessa tuli (taas) mieleen, kuinkakohan  monta matkalaukkua tarvitaan pelkästään juoksukenkiäni varten? Niitä on varmaan sata paria ja lisää vain tulee. Viimeisen viikon sisällä kolme paria. terv.Imelda