Seikkailukatsaus

/in /by

Viime yön aikana satoi tänne etelälärannikollekin lumi. Jos saisi esittää ilmojen haltijalle toiveen, niin 10-15 cm olisi ihan ok. Kävin viime helmikuussa Botswanassa ja kerroin paikallisille ihmisille Suomen talvesta. Kuinka meillä on niin paljon lunta, että sitä pitää tiputtaa katolta pois. Tarinaa iskiessäni Botswanassa oli 44 astetta lämmintä. Taisivat pitää minua aikamoisena satusetänä.

Luin ExplorersWebistä Kyle Henningistä, joka aikoo pyöräillä “from the lowest point on the African continent to the highest”. Korkein piste on Tansaniassa sijaitseva Kilimanjaro ja matalin Djiboutin tasavallassa sijaitseva Lake Assal 155m meren pinnan alapuolella. Djiboutin tasavalta on minulle uusi tuttavuus; se sijaitsee Wikipedian mukaan Afrikan itäosassa, ns.Afrikan sarvessa. Maan naapureista ovat Somalia, Eritrea ja Etiopia.

Henningin reitti kulkee Djiboutista Keniaan ja sieltä Ugandan kautta Ruandaan ja viimein Tansaniaan, jossa 5895 metriin kohoava Kilimanjaro sijaitsee. Kilometrejä fillaristille tulee 3000 ja se sen jälkeen Kilin huiputus. Kyle Henning kerää matkan aikana varoja 50 etiopialaiselle lapselle.

Kirjoitin taannoin Charlie Wittmacista -miehestä, joka aloitti kesällä pitkän triathlonin uimalla ensiksi 442 km (mm.Englannin kanaalin halki) ja pyöräilemällä sen jälkeen n.14,500 kilometriä kohti Nepalia. Sen jälkeen alkaa triathlonin kolmas osuus, 1500 km:n juoksu, jonka määränpää on Mount Everest. Saavuttuaan Everestille hän aikoo kiivetä tämän maailman korkeimman vuoren huipulle.

Kuten oheinen lehtihaastattelu kertoo, niin matka ei ole edennyt ilman mustelmia.  Kazakstanissa meinasi tulla matkaan stoppi, sillä auto tuuppasi triathlonistimme kumoon ja kuperkeikkaa heittänyt mies menetti tajuntansa. Hän selvisi rytäkässä hengissä ja jatkaa matkaansa kohti Himalajaa.

http://www.bloomberg.com/news/2010-10-15/triathlete-lawyer-travels-into-mount-everest-s-thin-air-for-charities.html

Naiset rulettaa

/in /by

Luin eilen National Geographic Adventure-nettisivulta jutun ruotsalaisesta Annelie Pompesta, jonka lempilajit vaativat vain vähän happea.

Hän harrastaa syvyyssukellusta. Annelie dyykkasi äskettäin 126 metrin syvyyteen ilman lisähappea ja on uusi maailmanennätys.

Annelie harrastaa myös vuorikiipeilyä ja hänen tavoitteenaan on nousta maailman korkeimman vuoren Mount Everestin huipulle vuonna 2011 ilman lisähappea. Pompen tavoite on siis selkeä; sukeltaa syvimmälle ja kiivetä korkeimmalle ilman lisähappea! Tuolta löytyy linkki, josta voi käydä katsomassa videoclipin  Pompen ennätyssukelluksesta.http://anneliepompe.wordpress.com/

Naiset ovat “äärilajeissa” erittäin hyviä, usein parempia kuin miehet. Yhdysvaltalainen Pam Reed on voittanut kaksi kertaa Badwaterin Ultramaratonin- kisan, joka juostaan Kaliforniassa Death Valleyn alueella. Kisa juostaan äärimmäisessä kuumuudessa (jopa +50C) ja sen pituus on 217 kilometriä. Ylämäkeen.

Norjalainen Cecilie Skog on suoriutunut hiihdosta pohjois-ja etelänavalle sekä kiivennyt Mount Everestin huipulle. Britti Roz Savage on soutanut halki Tyynen valtameren…listaa voisi jatkaa vaikkapa kuinka pitkään, mutta nostan lopuksi esille myös Kirsin Kalaharin autiomaan ylityksen. Se oli nimittäin ensimmäinen naisen tekemä autiomaan ylitys juosten!

Olen lukenut muutamia kirjoituksia siitä, miksi naiset ovat niin hyviä ultrapitkissä suosituksissa. Ihan yksiselitteistä vastausta ei löydy, mutta ohisessa Runners Worldin artikkelissa päästään snadisti jyvälle.

http://www.runnersworld.com/cda/microsite/article/0,8029,s6-238-511-0-13593-0,00.html

On sanottu, että naisten kipukynnys on korkeampi kuin miehillä. Jos miehet synnyttäisivät, niin maailmassa olisi vähemmän lapsia:-) Naisten kehossa on enemmän rasvaa ja se auttaa pitkissä urheilusuorituksissa kuten juoksussa tai pulkan vetämisessä napa-alueilla. Naisilla taitaa myös olla pienempi “macho factor”/pätemisen tarve.

Vierivä kivi..

/in /by

Kävin eilen Helsingin Kuntofysiossa näyttämässä kinttujani ja fysioterapeutti Santun mielestä ne olivat aika hyvässä kunnossa. Kalaharissa siipeensä saanut oikea nilkka on lähes entisellään. Vasen nilkka oli hieman lukossa.

Ostin SkiExposta tasapainotyynyn, jolla olen mm.vahvistanut nilkkoja. Sain eilen Santulta ohjeet kuinka harjoitteet tehdään. Olen tehnyt aiemmin kaikki nilkan vahvistustreenit ihan päin p?+#!ttä! Olen käyttänyt tasapainoillessani liikaa varpaita, vaikka (minun tapauksessa) harjoitus tulisi kohdistaa päkiälle, jotta se ei antaisi periksi juoksun aikana. No nyt meni vaikeaksi…

Vaikeampaa oli Aron Ralston-nimisellä henkilöllä vuonna 2003. Ralston vaelsi Utahin maastoissa, kun reitillä ollut kivenlohkare lähti liikkeelle ja naulitsi hänet käsivarresta kiviseinämää vastaan. Mies oli jumissa eikä iso kivilohkare liikkunut pyristelyistä huolimatta. Aron Ralston oli sanalla sanoen huonossa hapessa..jumissa, käsi ihan riekaleina eikä apua ollut tiedossa.

Pitkä odotus päättyi 127h kuluttua, sillä hän päätti itse amputoida monitoimiveitsellä käsivartensa päästäkseen tukalasta tilanteesta pois. Niin myös tapahtui ja päästyään ihmisten ilmoille ja kerrottuaan tarinansa Aron Ralstonista tuli megajulkkis. Meikäläiselle on tullut (ja tulee) kasapäin amerikkalaisia outdoor-lehtiä ja Ralston on ollut ko.lehtien kansikuvapoika monien vuosien ajan.

Nyt Ralstonin tarinasta on tulossa elokuva. Ohessa yksi hepusta kertova artikkeli.http://www.wideworldmag.com/features/127-hours-in-the-life-of-aron-ralston