Piiru

/in /by

Olen pitänyt viimeisen noin 15 vuoden ajan lukemattomia motivaatioluentoja ja kirjoittanut aiheesta yhden kirjankin.

Välillä luennot ovat menneet aivan tuubiin ja sen jälkeen olo on vähintäänkin eufoorinen.

Ja sitten on niitä keikkoja, jotka haluasi unohtaa, mutta ei voi…eikä edes kannata.

Aina kun valmistaudun puhekeikkaan, niin muistelen yhtä surkeimmin mennyttä kaksituntista.

En ole kärsinyt missään & koskaan, niin paljon, kun sillä keikalla.

Puheen (siis monologi) pituus oli kaksi tuntia. Se on aika paljon…varsinkin, kun jo kahden ensimmäisen minuutin aikana tiesin, että tää puhe menee nyt ihan päin helvettiä.

Kun puhe eteni, niin (kuvainnollinen) kuoppa vaan syveni.

Viiden minuutin puheen jälkeen en ollut kuopassa, vaan suon silmässä.

Yksi ajatus, joka tuli mieleeni oli se, että lähden luentosalista kohti lähintä vessaa, pesen naamani, tulen takaisin saliin ja sanon noin 50:lle kuulijalle..”tämä puhe meni ihan metsään, aloitan sen alusta”.

Toinen vaihtoehto olisi ollut juosta autoon ja ajaa renkaat ulvoen kohti kotia.

Kolmas vaihtoehto…oli vaan ryhdistäydyttävä, koota itsensä ja pelastaa se, mitä pelastettavissa on.

Valitsin vaihtoehdon numero 3.

Yleisö huomasi, että minulla oli vaikeaa. He eivät nauraneet, vaan katsoivat hieman säälien. Sieltä puhuja-alttarilta näkee aika paljon…..

No, pikku hiljaa aloin parsia niitä matonkuteita yhteen ja loput luennosta meni erittäin hyvin.

Kokemus oli sen verran traumaattinen, että päätin se keikan jälkeen valmistautua jokaiseen puheeseeni kun se olisi elämäni tärkein.

Virheistä kandee ottaa oppia.

Vähän sama juttu tapahtui minulle Saharassa 2008. Olin huippukunnossa, mutta en ollut valmistautunut 200 kilsan kisaan riittävällä vakavuudella. Se kisa meni plörinäksi, mutta otin siitäkin opiksi.

Kuten Al Pacino oheisessa videossa kertoo, niin “life is a game of inches”. https://www.youtube.com/watch?v=myyWXKeBsNk

Tuumat, piirut, pienet askeleet…. määrittävät voittaako edessä olevan haasteen vai ei.

Otetaan esimerkki:

Tavoite: tämän äivän juoksutreeni Nuuksion Pitkäjärven ympäri.

Valmistautuminen lenkkiin: Huolellinen 20 minuutin kehon herättely ennen edessä olevaa 3h lenkille lähtöä tai kylmiltään lenkille lähtö.

Hyvä ja ravitseva aamiainen ennen lenkkiä tai kahvikupilla liikenteeseen.

Lauantai-iltana nukkumaan klo.22.00 vai 24.00?

No niin, lähden nyt lämmittelemään ennen tärkeää harjoitusta, sillä life is a game of inches….

Uudet kengät testissä

/in /by

Juoksijan suositussa maratonkirjassa on kirjoittamani artikkeli, jossa neuvon uuden kengän hankkineita juoksijoita ajamaan ne sisään silleen “hissukseen”.

No, seikkailujuoksija kirjoittaa yhtä, mutta tekee itse toista.

Juoksin lauantaina uusilla Merrellin Agility Peak 4 -jalkineella heti karvan päälle kahden tunnin lenkin.

Ja hyvin se juoksu niillä kulki.

Olen aiemminkin juossut Agility Peakilla, mutta numero oli 2 tai 3. Käytän niitä nykyään vapaa-ajan kenkinä.

Kenkä on muuttnut aika paljon. Siinä on aiempaa selvästi parempi (FLOATPRO-niminen) välipohja, joka tarjoaa pirun hyvän vaimennuksen ja energian siirron.

Pidosta huolehti Vibramin Megagrippi, joka antoi Solvallan sateen kostuttamilla kallioilla ihan uskomattoman hyvän pidon.

Itse asiassa olin yllättynyt, kuinka hyvin nastaton kenkä voikin pitää kalliolla. Juoksimme välillä erittäin kaltevilla kalliopinnoilla, mutta jalka ei lipsunut missään kohdin!

Juoksin Agilityillä kaikenlaisissa maasto-olosuhteissa. Alkumatka kulki asvaltilla, josta siirryin naapurini Nikken kanssa hiekalle ja siitä vielä kiviselle & juurakkoisille kinttupoluille ja kallioille.

Otan Agility Peakit mukaan myös sunnuntain Nuuksion Pitkäjärven ympärijuoksuun. https://www.intersport.fi/fi/tuote/merrell-agility-peak-4-m-maastojuoksukengat-56559142/?utm_source=google&utm_medium=shopping&utm_campaign=organicshopping&gclid=EAIaIQobChMIlb6q2c6W8AIVQ6OyCh1ihAD0EAQYASABEgJHbPD_BwE

Kauden ensimmäinen….

/in /by

…Nuuksion Pitkäjärven kierros on nyt juostu.

Yksi kesäkauden mieluisimmista lenkeistä on jo pitkään ollut Nuuksion Pitkäjärven kierros. Se on yleensä alkanut Nuuksion Majalta, mutta koska olemme muuttaneet tänne Nuuksioon, niin nyt lenkki starttaa kotiovelta.

Juoksin lenkin kaverini Raunon kanssa. Hän treenaa parhaillaan Ylläksen polku-ultrakisaan sekä ulkomailla järjestettävään 100 kilometrin vuoriskabaan.

Sää muuttui jo lenkin alkuvaiheessa erittäin mukavaksi ja oli juoksijan silmin katsottuna lähes täydellinen ajankohtaan nähden.

Olimme molemmat varustautuneet matkaan repuilla, sillä kilsoja ja aikaa kului sen verran, että välillä oli hyvä ottaa perjantai-pullosta vähän huikkaa. Minulla oli eväänä muutamia suklaakeksejä, joita kului vain 2 kpl.

Aikaa lenkuran kiertämisen kuluin tasan 3h. Emme pitäneet matkan aikana sen suurempaa kiirettä.

Nuuksion järviylängön suoalueet me ohitimme ilman pludaamista. Minulla oli jalassa Merrellin Agilyty “talvijuoksukengät”, jotka pitivät jalat kuivina.https://www.intersport.fi/fi/tuote/merrell-agility-synthesis-zero-gtx-m-maastojuoksukengat-56537755/?utm_source=google&utm_medium=shopping&utm_campaign=organicshopping&gclid=EAIaIQobChMI29WVh4eW8AIVQtOyCh3UpQipEAQYBSABEgLcs_D_BwE

Vaikka reittimme kulki lähellä “turistirysä-Haukkalampea”, niin emme kohdanneet koko 3 tunnin kierroksen aikana ristin sielua.

Bottom line..perjantain lenkki oli kaikin puolin mainio treeni ja vieläpä hyvässä seurassa.

Juoksen lauantaina täältä Solvikista Pirttimäkeen ja sieltä toista reittiä kohti Solvallaa ja sieltä kotiin.

Sunnuntaina on vuorossa kauden toinen Nuuksion Pitkäjärven kierros, nyt Kirsin juoksukaverina. Myös hänellä on kalenterissa pari ultraa kesäkauden aikana…