Otaksun, että ensimmäinen outdoor-vaatemerkki, joka oli ihan oikeasti kiinnostunut jättämästään ekologisesta jalanjäljestä oli Patagonia.

Luin ko.firman perustajan Yvon Chouinardin kirjan “Let my people go surfing” jo toistakymmentä vuotta sitten.

Aloin diggaamaan firmaa ja sen tuotteita, joita ei tuolloin juuri saanut Suomesta paitsi kiipeilykauppa Camusta.

Ostin Patagonia -rättejä vieraillessani Lontoossa tai Tukholmassa. Tällä hetkellä esim. Partioaitta myy Patskua aika hyvin.

No, mitä Patagonia edellä, niin muut tulivat perässä. He huomasivat, että Patagonian tuotteet käyvät kaupaksi kuin häkä.

Outdoor-vaatteiden ostajat ovat varmaan keskimääräistä enemmän kiinnostuneita siitä, mlnkälaista kudetta niskaansa vetävät.

Tänä päivänä Patagonian ekologinen etumatka muihin outdoorbrändeihin on kaventunut. Muutkin käyttävät luomupuuvillaa, kierrätettyjä kuituja tms. vaatteiden valmistukseen.

Kyse ei ole pelkästään viherpesusta vaan uskoakseni aidosta halusta vaikuttaa siihen, että kunkin tuotteen ekologinen jalanjälki olisi mahdollisimman pieni.

Kerron ensi viikolla tai lähiaikoina outdoorfirmasta, jonka kv.tiimiin pääsin mukaan. On itsestään selvää, että myös heidän toimintaan ekologisuus vaikuttaa tosi paljon.

Omien erämaa-ja jäätikköseikkailujen motto on “Leave No Trace”. Tässä ote “Seikkailujuoksija-kirjasta” s.133: “Aaavikon asukkaita voi kunnioittaa sillä, ettei häiritse niiden elämää tarpeettomasti. Kalaharin (2010) juoksijat pitivätkin ohjenuorana “Leave No Trace, Älä jätä jälkiä”.

Arabian aavikkojuoksun aikana aion pitää tätä asiaa myös vahvasti esillä. Tässä mun missio in English:

Leave No Trace: “To raise awareness for need to protect vulnerable environment by inspiring people to enjoy deserts responsibly and in a sustainable way”.

Tänään mä treenaan Espoon keskuspuistossa. Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa…