Pitkillä aavikkoreissuilla ei juuri muuta ajattele kuin ruokaa, sillä nälkä on aina vieraana. Ja kuten tunnettua, armeija (ja retkikunta) marssii vatsallaan.
Kalaharin autiomaata ylittäessä kyselin joka ikinen päivä tiimiin kuuluneelta “Captainilta”, että mitäs illalla syödään. Sen tiedon varassa jaksoi paahtaa päivittäin sen 50 kilsaa.
Kun palasin 2 vuotta sitten Grönlannin jäätiköltä, niin kaverini Jaska oli Helsinki-Vantaan lentoasemalla vastassa pizzalaatikon kanssa.
Olemme tunteneet pikkupojasta lähtien ja hän tietää, kuinka paljon pizzasta tykkään.
Entisen kotitalomme pihalla oli hieno takka-leivinuuni, jossa paistoimme melko usein pizzaa.
Leivinuuni jäi muuton yhteydessä sinne Saunalahteen.
Pari viikkoa sen jälkeen puolisoni Kirsi kertoi nähneensä Riston Instagram-sivulla kuvan pizzauunista.
Olin siltä istumalta yhteydessä Ristoon ja tsadam….keskiviikkona pihallamme nökötti uusi pizzauuni, jolla voi toki valmistaa lähes mitä tahansa uuniruokaa.
Tässä se komia laitos on. Pistin jo keskiviikkona tulet pesään ja hyvin se pelitti. Kohta aloitamme Pitkäjärven Pizzojen valmistuksen:-)
Uunissa on komea piippu, joka näkyy varmaan Nuuksion Pitkäjärven toiselle puolelle.Elävä tuli on ihan parasta!
