Tuntuu siltä, että Suomessa on vielä organisaatioita, joiden toimintamallit ja henkinen koti on 1920-luvulla eikä 2020-luvulla.
Kiitos facebookin, sain tietää, että maassamme toimii edelleen organisaatio nimeltä Työväen Urheiluliitto.
On kuulkaa henkilöstöä, hallitusta, valtuustoa ja niin edelleen.
Olin siinä luulossa, että aika on ajanut näiden ohi, mutta kukas sitä omaa oksaansa sahaamaan, jos tukiaisia löytyy.
En sitten tiedä onko tuo nyt urheilun ja etenkään urheijoiden etu, mutta onkos se nyt ennenkään haitannut.
Olen tiiraillut menneiden vuosien aikana “tippa linssissä” muitakin urheiluorganisaatioita ja siellä on ihan sama meininki. On johtajaa ja päällikköä sivuttain ja päällekkäin. Ja sit ihmetellään, kun urheilijoille ja valmentajille ei löydy rahaa…
Jos saatte käsiin Juoksijan ex-päätoimittaja Tapio Pekolan kirjoituksia niin sieltä pesee ja linkoaa. Hän ei silitellyt urheiluliittoja, mutta urheilijoita kyllä.
Liitot ja monet (eivät kaikki) urheiluseurat ovat nukkuneet onnensa ohi.
Monet suositut juoksukisat ovat lajiin intohimoisesti suhtautuvien henkilöiden synnyttämiä tapahtumia.
Olkoon siitä esimerkkinä vaikkapa perjantaina ja lauantaina käytävä Bodom Trail-kisa, jonka perustajajäsenet Terho, Jukka, Kari, Alpo…eivät ole konttoripöydän takana viihtyviä papereiden pyörittäjiä, vaan screw it-lets do it- henkilöitä.
Samaan kategoriaan lasken mm. Nuuksio Backyardin taustahenkilöt Mikael ja Sari Heermanin, NUTS´n poppoon ja monet muut.
Uskon, että tämän kaltaiset tapahtumat olisivat urheiluseuroille hyviä kanavia kerätä varoja urheilutoiminnan kehittämiseen.
Tuhannen taalan kysymys on, miten urheiluseurat saisivat toimintaansa mukaan Terhon ja Mikaelin kaltaisia henkilöitä kehittämään tapahtumia ja (ehkäpä) muutakin toimintaa?
Viihdyin perjantaina Bodom Trail-tapahtumassa niin hyvin, että piipahdan siellä myös lauantaina juoksutreenin yhteydessä.
Perjantain harjoitus kulki seuraavasti:
Juoksu Bodomiin n.40 min.
Paluu Bodomista n.40 min.
Högbacka-Salmi-Högbacka, n.1h50min.
Hyvä treenipäivä siis.
.
