Juoksin maanantaina yhden kesän kovimmista harjoituksista.
En ajattelut ennen lenkkiä, että nyt annetaan jaloille hanaa. Se nyt.lähti vaan lapasesta.
Juoksin lähes koko matkan poluilla. Vaikka olen kolunnut Espoon keskuspuiston polkuja jo lähes ammoisista ajoista lähtien, niin vieläkin löytyy uusia pikataipaleita. Se ilahdutti mieltä.
Huomenna tiistaina on kosolti töitä, joten pidän juoksusta vapaapäivän.
Meikäläisen yksi luonteen piirre on, että mietin ja suunnittelen uusia projekteja. Siinä saattaa jäädä “hetkestä nauttiminen” sivurooliin.
No, tänä kesänä näin ei ole käynyt. Olen nauttinut ihan suunnattoman paljon kesästä 2019.
Arabian juoksun suunnittelu on pysynyt (yllättävänkin) taka-alalla.
Siihen tulee pian muutos. Tulevana tiistaina minulla on jo seuraavaan juoksuseikkailuun liittyvä palaveri, jonka aiheena on turvallisuus.
En usko, että minulla on samanlaisia turvallisuushaasteita tulevan juoksuseikkailun aikana kuin oli Saharassa 2012. Tuolloin al-Qaida operoi aktiivisesti pohjoisessa Afrikassa.
Se tarkoitti käytännössä sitä, että minulla oli koko matkan ajan mukana kaksi suomalaista erikoisjoukkosotilasta. Tämän lisäksi Mauritaniassa meikäläisen ja muun tiimin selustaa turvasi enimmillään 14 turvallisuuspoliisia.
Turvallisuus on paljon muutakin kuin valmistautumista kahakoitiin.
Mietin retkikunnan toimintaa suunniteltaessa kahta sanaa…”what if-mitä jos”.
Mitäpä jos yksi tukitiimin autoista hajoaa, mitäpä jos satelliittipuhelin ei toimi, mitäs jos joku sairastuu, mitäpä jos….
“Ennakoimalla vaaratilanteet ja työkykyä haittaavat tekijät estetään vahinkojen syntyminen ja varmistetaan turvallinen työympäristö ja toimiva työyhteisö”. Näin kirjoitetaan Työturvallisuuskeskuksen nettisivulla ja allekirjoitan sen täysin.
Seikkailuissa sattuu ja tapahtuu. Vaikka kuinka yrittäisi ennakoida tulevia tapahtumia, niin aina tulee yllätyksiä.
Tällöin, niin itsellä kuin muilla tiimin jäsenillä on oltava “ratkaisukeskeinen ajattelu- ja työtapa” .
Tein aamulla todella mageen juoksulenkin. Olen etsinyt…ja myös löytänyt…uusia metsäpolkuja. Yhdellä niistä on jyrkkä kalliorinne, jossa tein muutaman extranousun. Tänään tein niitä kuusi kertaa peräjälkeen.
Se hapotti keuhkoja ja jalkoja, mutta niin oli tarkoituskin!
Katselin eilen (perjantaina) Kalevan Kisoja.
Illan jännittävimmän kohdan muodosti se, että tuleeko naisten 10000 metrin voittaja Johanna Peiponen (jojon lailla roikkuva) räkä poskella myös Ylen TV-haastatteluun.
No, oli mukava nähdä Peiposen lisäksi Alisa Vainio kilpakentillä.
TV-kamera näyttää armottomasti, ketkä ovat pistäneet harjoituskauden aikana kroppaa likoon. Tästä hyvänä esimerkkinä pituushyppääjä Taika Koilahti, joka on lauantain HS:n mukaan “elänyt urheilijan elämää”. Saman havainnon voi tehdä 1500 metrin juoksun voittaneesta Sara Kuivistosta.
Naiset rulettavat yleisurheilurintamalla ja näin tapahtuu myös jatkossa, mikäli hevosmiesten tietotoimistoon on luottaminen. Kentiltä kiirineiden huhujen mukaan yleisurheilu kiinnostaa tyttöjä, mutta ei poikia.
Luulisi, että poikia kiinnostaisi olla siellä, missä tytötkin viihtyvät…
Meikäläisellä on takana hieman kevennetty harjoitusviikko. Teen tänään kaksi treeniä, joista ensimmäinen on lihaskuntotreeni, josta jatkan suoraan lenkkipolulle.
J
