Oli vuosi 2014.

Näyttämönä Espoon Puolarmaari, jossa tapasin ensimmäistä kertaa tulevat polkujuoksuvalmennettavat. Tavoitteena oli valmentaa heidät Pyhätunturilla (ensimmäistä kertaa) järjestettävään polkujuoksujuoksukisaan.

Pidin heille aluksi lyhyen esitelmän siitä, miten poluilla juokseminen poikkeaa vaikkapa asvaltilla juoksemisesta.

Sen jälkeen lähdimme liikkeelle, sillä tekemällä oppii.

Etenimme polulla letkassa; minä kärjessä ja valmennettavat perässä. Noin parin sadan metrin polkujuoksemisen jälkeen takanani juossut mies tokaisi “Jumalauta, tää on hauskaa”. (itse asiassa kyseinen toimitusjohtaja käytti voimakkaampaa v-alkuista sanaa).

Myös muut perässäjuoksijat hihkuivat ihan onnessaan. Voiko juokseminen tosiaan olla näin kivaa.

Valmennettavia on kertynyt tähän mennessä aika paljon enkä ole törmännnyt vielä yhteenkään henkilöön, joka ei pitäisi poluilla juoksemisesta.

Mutta…olen tärmännyt tyyppeihin, jotka ovat suhtautuneet alkujaan juoksemiseen kielteisesti, mutta kun heidät on viety poluille, niin johan on mieli muuttunut.

Kun tulin Juoksija-lehteen mukaan vuonna 2003-2004, niin olin hieman outo lintu. Aloin puhumaan toimituksessa maastojuoksusta ja kuinka meidän pitäisi käsitellä aihetta lehdessä.

Vuonna 2006 sain tehdä ekan maastokenkäjutun, jossa esittelin kenkämerkkejä, joista juuri kukaan ei ollut kuullutkaan. Kun pyysin tunnetuilta kenkävalmistajilta maastokenkiä testiin, niin he lähettivät minulle ihan peruslenkkareita.

Valmistelen parhaillaan syyskuun Juoksija-lehteen maastokenkätestiä. Tällä hetkellä markkinoilla on niin paljon maastoon soveltuvia kenkiä, ettei niitä voi kaikkia esitellä..ainakaan samassa numerossa.

Polkujuoksulla menee hyvin. Siitä hyvänä esimerkkinä vaikkapa eilen järjestetty Pyhätunturin polkujuoksukisa, johon osallistui jälleen ennätysmäärä juoksijoita.

Olin lauantaina puhumasssa pääkaupunkiseudun suurimman polkujuoksukerhon Samba Trail Runningin porukalle. Oli tosi nastaa!

Kävin itse pari tuntia poluilla. Tänään on tiedossa sama satsi.