Uusi vuosikymmen

/in /by

Jo päättynyt vuosikymmen oli kyllä niin huikea, ettei paremmasta väliä.

Ja kun vuosi 2010 alkoi, niin eihän minulla ollut aavistustaan, mitä kaikkea tulen kokemaan vuosikymmenen aikana.

No, itsestähän se on aika paljolti kiinni, millaiseksi se elämä muodostuu. Monet asiat tulevat sellaisiksi, kun me haluamme niiden tulevan.

Aaton parasta antia oli yllättävä meili Chris Crewdsonilta, jonka kuvan oheistin edelliseen blogikirjoitukseeni.

Menneen vuosikymmenen parasta antia oli Saharan halkijuoksu. Sen suhteet tähdet olivat kohdillaan huolimatta monesta takapakista, joita tiimimme ennen matkaa ja sen aikana koki.

Ilman hyvää tiimiä siitä(kään) ei olisi tullut yhtään mitään. Pate, Mäksä, Kimmo, Roope, Pena, Hietsu, Antti B, Kirsi..ja monet muut tukijat tekivät Saharan halkijuoksusta mahdollisen.

Tässä ikimuistoisia kuvia siltä reissulta.

Oheisessa kuvassa The Great Sahara Orchestra esiintyy harvalukuiselle yleisölle.

Team Sahara eli paikallinen tiimini Marokossa, jota johti Youssef (sininen asu). He olivat tukitiimimme Marokon ja Lansi Saharan alueella. Mauritanian puolella tiimi vaihtui….

Kirjoitin blogia dyynin harjalla. Sieltä oli hyvät näkymät.

Ja välillä kirjoitushommat tehtiin teltassa ja välillä otsalampun valossa.

Yllä Mauriatanian-tiimimme tukijalka, Mohammed. Ihan huikea soturi. Jos valitsisin jonkun mukaani Saharan autiomaahan, niin se olisi juuri tämä heppu!

Päivittäisen 50 kilsan juoksun jälkeen oli usein vielä sen verran virtaa, että treenasimme Kimmon kanssa nyrkkeilyä. Oheisessa kuvassa minulla on hieman liian leveä asento, joka johtuu siitä, että lanteilla oleva pyyhe meinasi jatkuvasti tippua alas. Kimmo oli mun henkivartija. Mies nukkui samassa teltassa koko 31 päivän matkan ajan.

Aavikolla on monenlaista juoksijaa. Nämä eivät tykänneet yhtään kyttyrää, vaikka meikäläinen juoksi heidän kotimaisemissaan…

Oheinen kuva on otettu juuri, kun Saharan halkijuoksu on osaltani päättynyt. Hyvin ruskettuneelta (ja likaiselta) naamalta voi aistia onnellisuuden tunteen. Vihdoin se on ohi!!

Kolmisen kuukautta kotiin paluusta oli taas aika palata Saharaan. Juha Hietasen kirjoittama “Seikkailujuoksija” ilmestyi toukokuussa ja sen julkistamistilaisuus järjetestettiin Olympiastadionilla (kuva.Pata Degerman).

Sen pituinen se.

Saharan jälkeen oli aika kohdistaa katse kohti Grönlannin jäätikköä. Siitä tulikin monivuotinen projekti….

Pidin aattona juoksuvapaan, mutta kävin käppäilemässä reilun tunnin lenkin. Vuoden 2020 ekana päivänä juoksen yli kahden tunnin lenkin.

Vuonna 2019 tällä sivulla vieraili noin 200.000 ihmistä. Se on huikea määrä.

Hyvää alkanutta vuotta 2020 teille kaikille!!!

Kalaharin autiomaa

/in /by

Palattuani etelämantereen jäätiköltä kotiin (uuden vuoden aatto 2008/2009), niin aloin kehittelemään uutta seikkailua.

Tällä kertaa sellaista, jonka organisoisin aasta ööhön ihan ominpäin.

Haaveissa oli perustaa retkikunta, jonka ylittäisi jonkun autiomaan.

Pyörittelin kotona maapalloa ja yht´äkkiä silmiini osui Kalaharin autiomaa, joka sijaitsee eteläisessä Afrikassa.

Siitä tulikin ensimmäinen aavikko, jonka ylitin juosten kahden muun henkilön kanssa. Toinen juoksukavereista löytyi ihan läheltä. Kirsi halusi ehdottomasti mukaan, samoin etelämantereella tutuksi tullut Greg Maud.

Juoksimme Kalaharin halki elo-syyskuun aikana vuonna 2020. Matkaa kertyi mittariin rahtusen yli 1000 kilometriä 20 päivässä.

Tässä kuvia Kalaharin autiomaasta.

Istuimme iltaisin nuotion äärella. Tässä kuvassa meikäläinen kirjoittaa blogia Panasonic Toughbookilla. Iltaisin autiomaassa on yleensä kylmä. Kalaharissa lämpötila putosi öisin jopa pakkasen puolelle…ja päivisin lämpötila lähenteli 40 astetta.

Päivisin ei tarvinnut palella….

50 kilsan päiväjuoksun jälkeen maistui makarooni&juusto -ateria.

Busmannit, eli Sanit (pensaikkoihmiset) elävät eteläisessä Afrikassa ja nimenomaan Kalaharin autiomaassa.

Eräänä päivänä saimme leiriimme vieraan; hän oli amerikkalainen lähetyssaarnaaja, joka pyysi meidät pieneen kylään, jota asuttavat busmannit.

Toista kertaa ei tarvinnut kysyä, joten pistimme ykköset niskaan ja suuntasimme kohti pientä busmannikylää.

Siellä meitä kohdeltiin kuin kuninkaallisia; oheinen (hieman suttuinen) kuva on busmannien tanssiesityksestä, joka kesti ainakin puoli tuntia ja meikäläinen katsoi sitä silmät pyöreinä. Oli se vaan niin hieno performanssi ettei paremmasta väliä.

Sen jälkeen oli vuoro syödä paikallisia herkkuja, johon kuuluivat erilaiset siemenet ja hedelmät. Ei siinä auttanut muuta kun popsia kaikki eteen lyödyt “herkut”, kun koko kylä kyylää vieressä.

No, selvisimme illan menusta ilman vatsavaivoja.

Tiimimme logistiikasta vastasi Chris, etelä-afrikkalainen seikkailija. Harvoin jos koskaan olen tavannut niin miellyttävää heppua kuin Chris on. Pidämme edelleen kohtuu sännöllisesti toisiimme yhteyttä, vaikka viimeisestä tapaamisesta (Johannesburg) on jo vuosia.

Hän opetti mikä merkitys sillä on, kun tiimissä on hyvä henki. Hän oli hengenluojana täysi kymppi!

Viimeinen kuva Kalaharista esittää kolmen muskettijuoksijan lisäksi tohtori Rebecca Kleinin, jonka perustaman Cheetah Conservation Botswanan kanssa teimme yhteistyötä. Kävimme moikkaamassa Rebeccaa ja muutamaa gepardia retkikunnan päätteeksi.

Ikimuistoinen hetki tämäkin.

Kalaharista palauttuani aloin suunnittelemaan Saharan halkijuoksua….

PS. Juoksin maanantaina noin 17 kilsan lenkin.

Joulukuu 2008

/in /by

Vietin Joulun ja joulukuun etelämantereella vuonna 2008. Ylin kuva esittelee juoksufiguurin, jonka jäätikköleirillä työskentelevä “iso ja tumma kaveri” valmisti minulle joululahjaksi.

Se oli todella upea lahja, jonka valmistamiseen kului (hänen työkavereiden mukaan..) paljon aikaa ja vaivaa.

Alla olevassa kuvassa olemme (mukana olleen) Kirsin kanssa jouluaterialla.Pöydän äärellä murkinoiva porukka oli kuin muukalaislegioonasta; siellä kun oli seikkailijoita eri puolilta maapalloa. Vieressäni istuva heppu on australialainen vuorikiipeilijä.

Juoksin sunnuntaina hiukka yli kahden tunnin lenkin. Jos oli keli tuhnuinen, niin siltä se menokin välillä tuntui.

Kunto on kuitenkin melko hyvä; itse asiassa juoksu sujuu paremmin kuin vuosi sitten tähän aikaan.