Seuraavan juoksuseikkailuni starttipaikka on Arabian niemimaalla sijaitseva Oman.
Siitäkin syystä seuraan aktiivisesti maan tapahtumia ja nyt sieltä tuli odotettu uutinen; Omanin sulttaani on kuollut.
Kävin Omanissa pari vuotta sitten ja huomasin, kuinka suurta arvostusta edesmennyt sulttaani sai osakseen.
Omanilaiset ovat varsin ystävällistä poppoota. Muutama tuttu, jotka eivät fanita eritysen paljon arabimaita, ovat olleet ihan myytyjä vierailleessaan Omanissa.
Aion käydä siellä lopputalven aikana ja ehkä vielä toisenkin kerran ennen seikkailun alkua.
Juoksijan talvi näyttää jatkuvan vielä ainakin seuraavat 10 päivää. Hölkkäilin lauantaina tasan 2 tuntia vuoroin metsäpoluilla ja vuoroin hiekkateillä.
Tänään sunnuntaina lenkki on puolisen tuntia edellistä pidempi.
Meikäläisestä on kuoriutunut viime vuosina hieman aiempaa sosiaalisempi juoksija.
Kuluvalla viikolla olen juossut kahden frendin Mikan ja Janin kanssa ja loppiaisena juoksukaverina oli Pekka.
Tämä olisi ollut ennen kuulumatonta vielä kymmenisen vuotta sitten. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta nielin kilometrit yksin.
Taitaa olla niin, että kimppalenkkeilystä on tullut suosittua monessa muussakin piirissä.
Näen omilla lenkeilläni aika paljon maastopyöräilijöitä, jotka liikkuvat laumana.
Monet polkujuoksijat treenaavat yhdessä samanhenkisten kanssa.
Juoksija-lehti perusti viime syksyn aikana “Juoksurinki”-palvelun, joka sai heti paljon kannatusta. Juoksuringissä porukka treenaa yhdessä toisiaan kannustaen.
Jotta totuus ei unohtuisi, niin juoksen edelleen valtaosan lenkeistä yksin.
Lenkit ovat minulle harjoittelua johonkin tulevaan seikkailuun; tällä hetkellä harjoittelun fokus on Arabian hiekkaerämaassa.
Yksin harjoitellessani voin (itsekkäästi) pitää juuri minulle sopivaa harjoitusvauhtia ja voin valita reitin mieleni mukaan.
Ryhmässä liikuttaessa ei olla itsekkäitä vaan kuunnellaan + otetaan huomioon muiden toiveet.
Kalaharissa meitä oli kolme henkilöä, jotka taivalsivat 1000 kilsaa kimpassa. Ei ihan helpoin rasti, sillä yleensä jollakin meistä kolmesta oli huono päivä ja muiden piti ottaa tämä huomioon.
Juoksen aavikoilla ja jäätiköillä mieluiten yksin. Se on näin helpompaa. Pidät vain itsestäsi huolta.
Yllä on pari kuvaa kimppalenkistä Kalaharin autiomaan halki.
Tänään lauantaina jolkottelen (yksinäisenä sutena) reilun parin tunnin lenkin pitkin ja poikin Espoon keskuspuistoa.
Oheinen lause on suora lainaus HS:n jutusta, jossa “asiantuntijat ennustavat hyvinvointitrendejä”.
Alaston treenaaminen tarkoittaa sitä, että “vaatteiden sijaan kotiin jätetään teknologia: älykellot, sykemittarit, älypuhelimet ja kaikki muu suoritusta mittaava laitteisto. Alastomassa treenissä liikutaan niin kuin ”ennen vanhaan”, kehoa kuunnellen”. (HS).
Tämä ennuste voi toteutuakin, sillä useita liikuntaa harrastavia monitoroidaan työssä, niin haluaako sitä välttämättä olla mittauksen uhri myös vapaa-ajalla?
Uskon, että metsässä samoileminen, on se sitten juoksua, pyöräilyä tai kävelyä tulee edelleen lisääntymään vähän niin kuin “ennen vanhaan”. Siihen kuvaan älylaitteet eivät välttämättä sovi.
Tuohon “alastomuuden” lisääntymiseen on vielä matkaa, sillä Maaseudun Tulevaisuuden artikkeli kertoo puolestaan sen, että “suomalaiset hurahtivat älykelloihin”. Niiden myynti tuplaantui viime vuoden aikana.https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/talous/artikkeli-1.779279
Olen ollut nudisti-juoksija koko elämäni ajan ja aion jatkaa sillä linjalla tulevaisuudessakin…no, ainakin 99% varmuudella.
Älykellot ja muut suoritusta mittaavaat laitteet ovat ihan hyödyllisiä vekottimia harjoittelun tueksi, ei siinä mitään. Mä en vaan niistä oikein piittaa.
Juoksen perjantaina 1h30min lenkin ja teen sen päälle vielä 1h kävelylenkin.
