Mitä opin jäätiköltä, osa 3.

No niin, nyt vuorossa “mitä opin jäätiköltä” -blogikirjoituksen kolmas ja viimeinen osa.

Tänään käsitellään jalkineita ja sukkiakin.

Olen käyttänyt kaikilla aavikko-ja jäätikköjuoksuilla Bridgedalen sukkia. Firma on myös aiemmin toiminut sponsorina.

Viime kerralla (2025, Vatnajökull) käytin koko matkan ajan yhtä sukkaparia.

Ne kastuivat jo ensimmäisen tunnin aikana, mutta en hölmöyksissäni vaihtanut niitä kuiviin.

Ja melko kivulias rakkohan siitä syntyi….

Ensi kerralla kuivaan matkan varrella jalkoja ja vaihdan sen yhteydessä myös sukat.

Käytän myös gaitereita eli goretex-säärystimiä, joiden tarkoitus on estää lumen kulkeutumista jalkineeseen.

No…kyllä lunta ja kosteutta silti kertyy jalkineen sisään, mutta on gaitereista apuakin.

Seuraavaksi siirrytään lumikenkiin.

Aionko käyttää niitä?

Aivan ehdottomasti.

Mikäli kävisi niin onnellisesti, että voin juosta kantavalla hangella, niin sitten en, mutta se on erittäin epätodennöistä.

Käytän juoksuun tarkoitettuja TSL-merkkisiä kenkiä.

Ne painavat noin 350 grammaa per kipale. Perinteinen lumikenkä painaa lähes kilon…

Niiden lisäksi kädessä heiluvat sauvat.

Olen luottanut Black Diamondin alumiini-ja hiilikuitu -sauvoihin.

Ne painavat enemmän kuin vain hiilikuidusta valmistetut, mutta ovat -kiitos alumiinin- kestävämmät.

Jalkineissa luotan edelleen Merrellin talvijuoksukenkiin, joita käytin myös Vatnajökull -jäätiköllä.

Mitä muutoksia teen edelliseen jäätikköjuoksuun verrattuna?

Pidän parempaa huolta jaloistani vaihtamalla sukkia ja pyrin tällä välttämään rakot.

Sen lisäksi aion testata talven aikana kevyempiä hiilikuitusauvoja. Mikäli ne osoittautuvat kestäviksi, niin otan niitä jäätikölle mukaan.

Sen pituinen se.