Lokikirja
Pidin tarkkaa lokikirjaa Grönlannin 2013 -seikkailusta.
Lueskelin eilen näitä muistiinpanoja ja samalla mieleen palasi monia hienoja muistoja tuosta juoksuseikkailusta.
Minun oli tarkoitus kirjoittaa myös retkikunnan kokemuksista Retki-lehteen artikkeli, mutta se jäi tekemättä.
Jo vuonna 2013 mediassa puhuttiin Grönlannin muuttuvista sääolosuhteista ja ihan viime vuosinahan Grönlannista on tullut “ilmastonmuutoksen symboli”.
Haastattelin pikku kylien inuiitteja kysyen, onko ilmasto todella muuttunut ja jos on, niin miten se on vaikuttanut heidän elinolosuhteisiin?
Vuoden 2013 muistiinpanoista käy ilmi, että ainakin jäätikön itälaidan tuntumassa sijaitsevassa Isotoqin kylässä ilmasto oli muuttumaan päin.
Haastateltavat kertoivat, että kevät tulee aikaisemmin, meren jää oli aiempaa heikompaa, joka vaikuttaa negatiivisesti metsästykseen ja vetokoirien käyttämiseen kulkuvälineinä.
Palasin kuusi vuotta myöhemmin (2019) Isortoqiin. Kylä oli entisestään kuihtunut.
Siellä täällä näkyi hylättyjä taloja.
Vielä aiempina vuosina kylä kuhisi elämää, mutta nyt siellä oli aistittavissa kuolon korahduksia.
Koulussa oli aiempaa vähemmän natiaisia. He olivat muuttaneet vanhempiensa kanssa viriilimpiin kyliin, joissa myös lasten koulutusmahdollisuudet ovat selvästi paremmat.
Muutamat jututtamani grönlantilaiset harkitsivat muuttoa pääkaupunki Nuukiin tai jopa emämaa-Tanskaan.
Retkikuntaystäväni Lars teki näin; vielä vuonna 2013 hän asui vielä Isortoqissa. Kun seuraavan kerran tapasimme, niin hän oli muuttanut jo suurempaan Tasiilaq-nimiseen taajamaan.
Nyt hän asuu pääkaupunki Nuukissa.
Alla ohjelmavinkki, joka liittyy Grönlantiin ja sen hupenevaan jäätikköön.
Filmissä “Into the ice” tutustutaan jäätikkötutkijoihin. He mm. keräävät dataa miehittämättömiltä sääasemilta.
Ymmärrän, että tutkimustietoa on kerättävä, sillä numerot eivät valehtele.
Olisin toivonut, että he olisivat haastatelleet myös paikallisia eli inuiitteja, jotka ovat asuneet pienissä kylissä koko elinikänsä.
He ovat myös jäätikkö-ja ilmastoasiantuntijoita.