Pikku hiljaa, pikku hiljaa…

Otsikko viittaa juoksuun, joka alkaa kulkea (pikku hiljaa) kohti tavoitetta, joka on olla kymppikunnossa kevään aikana.

Siis tämän kevään…

Hapenottokyky on kehittynyt suotuisasti viimeisten viikkojen aikana. Sen huomaa parhaiten ylämäkijuoksussa.

Ennen perusleiriin (jotkut kutsuvat sitä kodiksi..) tuloa vedän vielä noin 600 metrin “ylämäkispurtin”.

Vielä kuukausi sitten kyseinen ylämäki hapotti todella paljon, nyt selvästi vähemmän.

Olen pitänyt hyvän juoksukunnon merkkinä a) nopeaa palautumista harjoituksista ja B) kykyä juosta ylämäkiä reippaallakin vauhdilla ilman mainittavaa hengästymistä.

Hyvällä tiellä ollaan.