Jalat tönkkönä

Mistä tietää, että kroppaa on vähän kuritettu eli fillaritermein ilmaistuna “pidetty ketjua kireällä”.

Ainakin siitä, että aamun ensiaskeleet ovat “ei niin vetreitä”. Tuntuu aivan kun mittarissa olisi 80 vee.

Varsinkin tänä (lauantai) aamuna pohkeet tuntuivat megakireiltä ja se näkyi askeltamisessa.

No, siitä ne pohkeet ja muut kroppa kuitenkin vetreytyvät, kun päivä etenee.

Teen kuitenkin extra-hyvän lämmittelyn ennen päivän juoksutreeniä. Sen verran jäykiltä jalat tuntuvat.

Muistan hyvin ekan yli 1000 kilsan juoksun Kalaharin autiomaasta. Jalat olivat suolatönkkönä joka ikinen aamu ja juoksuun lähtö oli aina yhtä piinaa, mutta vartin hölköttelyn jälkeen homma lähti rullaamaan.

Teen la-su yhteensä neljä treeniä. Maanantaina on sit lepopäivä.

Hyvää viikonloppua!