Puuh ja lääh
Juoksin tiistaina ensimmäisen varsinaisen maantielenkin…ja siltä se kyllä tuntuikin.
Vaikka on otettava huomoion, että heti ensimmäinen Nuuksiontien ylämäki (kohti kaupunkia) on todella jyrkkä, niin silti olin yllättävän tiltissä sen laella. Ei siinä voinut paljon muuta kun läähättää hetki paikallaan ja lähteä kohti seuraavaa…
Juoksin Nuuksion Majalle ja siitä jonkin matkaa kohti Siikajärveä, ennen kuin käännyin takaisin kohti Solvikia.
Jalat tuntuivat juoksun aikana todella hyviltä, mutta kuten otsikossa lukee, niin happi ei vielä oikein kulkenut.
No, jokunen viikko kovempivauhtisia maantielenkkejä ja eiköhän se henki siitä taas kulje. Viimeistään toukokuun puolivälin jälkeen on lupa odottaa jo joutuisampaa menoa.