Ulkokonttorilla

Heittäydyin ns.kokopäivätoimiseksi juoksijaksi v.2004 liittyessäni Juoksija-lehden tiimiin. Tai oikeastaan jo vuosi sitä ennen.

Vielä eilenkin (maanantai) minusta tuntui kuitenkin jollain tavalla oudolta, että kun muut huhkivat toimistoissa (tai ties missä), niin meikäläinen viilettää ulkokonttorihommissa pitkin Nuuksion metsäteitä.

Kävin aikoinaan useammankin kerran soveltuvuustesteissä hakiessani uusia duuneja. Viimeisin niistä jäi mieleeni.

Kävin kuuntelemassa psykologin arviota “henkisestä tilastani” ja sitä, onko minulla mahiksia saada tavoittelemani työpaikka.

Hän silmäili minusta annettua lausuntoa pitkään ja totesi lakonisesti: “Olen nyt rehellinen. Testitulokset ovat hyvät ja jos todella haluat tätä työpaikkaa, niin kirjoitan puoltavan lausunnon. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin sinun ei pitäisi olla toimistohommissa. Raavit siellä itsesi hengiltä”. Hullun papereita ei tullut, mutta ei se nähtävästi kaukana ollut.

No, en jatkanut hakuprosessia, sillä edellä mainittu psykologin lause pysäytti. Hän oli nimittäin oikeassa. Jonkun vaan piti kertoa se minulle.

Olin ollut jo pidempään ryytynyt kokouksiin ja muihin (mielestäni) jonnin joutaviin projekteihin. Jatkoin headhunter-tapaamisen jälkeen vielä hetken silloisessa duunissani, kunnes näin sen puussa loikkivan oravan erään (erittäin jonnin joutavan..) kokouksen aikana. Halusin olla se vapaana pomppiva orava, joten irtisanouduin. ja sillä tiellä ollaan.

Olen tehnyt viimeisten päivien aikana melko kuluttavia treenejä, joten nyt otan pari seuraavaa päivää hieman iisimmin. Torstaina on näet kaksi juoksuharjoitusta….