Kameli puri miestä…
…kirjoitti jompi kumpi iltapäivälehti. Ja vieläpä Norjassa.
Meikäläisen kohtaamiset kameleiden kanssa eivät ole olleet yhtä draamaattisia, mutta olen minä mukavampiakin elämiä kohdannut.
Saharassahan niitä on pilvin pimein.
Kun aloin suunnitelemaan Saharan halkijuoksua, niin olin aikeissa ottaa kameleita tiimiin, mutta onneksi kuuntelin järki-ihmisiä. Heitä on hyvä pitää lähellä, siis näitä tolkun ihmisiä.
Ajatus oli siis se, että autojen sijaan, kamelit kantaisivat retkikunnan rojut Saharan autiomaan halki.
No, eihän siitä olisi tullut mitään.
Ensinnäkin, niiden käynti on melko hidasta, joten olisimme varmaan vieläkin siellä, mikäli minun alkuperäinen idea olisi toteutunut.
Toiseksi, kameleiden kunto on heikentynyt ihan samaan malliin, kuin ihmisten.
Ne eivät olisi jaksaneet tuota 1628 kilsan matkaa. Sain tälle asialle vahvistuksen seikkailija Mark Ewansilta, jonka tapasin Omanissa jokunen vuosi sitten.
Hän on taivaltanut kamelikyydillä Arabian niemimaan hiekkaerämaan halki, siis saman reitin, jonka aion vuoden kuluttua juosta.
Mark sanoi, että heidän kamelinsa joutuivat kuntokuurille ennen retkikunnan alkua ja he joutuivat vaihtamaan osan kameleista reilusti yli 1000 kilsan matkallaan.
Valitsimme kameleiden sijaan Toyotan maastoautot.
Hieman samaan asiaan liittyen; minulle ehdotettiin moottorikelkkoja Grönlannin jäätikön ylitykseen. Kieltäydyin siitä jyrkästi. Käytämme koiria tai sitten ei mennä ollenkaan. Jos masiina menee rikki jäätiköllä, niin se on game over.
Sain Saharan Youssefilta lempinimen “Lawrence of Arabia” ratsastaeesani erään aavikkoreissun yhteydessä yhdellä hänen kameleistaan.
Taisi Youssef vähän vinoilla, kun antoi tuon lempinimen. Sen verran kulmikasta tuo minun ajaminen oli….
HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ.