Maalla lienee mukavaa

Mediassa on kirjoiteltu aiempaa useammin henkilöistä, jotka ovat karistaneet kaupunkien pölyt ja muuttaneet maalle.

Muutin vanhempieni mukana (luonnollisesti) 70/80 -luvun vaihteessa tänne böndelle Espoon ja Kirkkonummen rajamaisemiin.

Täällä oli tuolloin tönö siellä toinen täällä, mutta metsää ja peltoa silmän kantamattomiin. Nyt on puu siellä täällä pelloista puhumattakaan….

Muutto landemaisiin olosuhteisiin tuntui teinipoikana lähinnä rangaistukselta. Vähän samalta, kun olisi saanut pitkät kalsarit joululahjaksi.

Jos joku olisi minulle tuolloin sanonut, että muutan tulevaisuudessa böndemäisiin olosuhteisiin, niin en olisi uskonut.

Ehkä se vaan on niin, ettei se omena ole kauas puusta pudonnut.