Ihan hanurista..

Tulin eilen kotiin lähempänä puoli kahdeksaa. Koko päivä oli kulunut ihan kirjaimellisesti juoksevien asioiden parissa.

 

Juttelimme toimituksessa (Juoksija) ensi talven testeihin liittyvistä asioista ja teimme siihen liittyviä suunnitelmia. Kävin myös yhdessä isossa Interissä tutustumassa talvijuoksutamine-tarjontaan. Ja niin edelleen…

 

Takki oli jo illalla vähän tyhjä, mutta siitä huolimatta,  tsemppasin itseäni kohti ulko-ovea. Lenkille on nyt vaan mentävä!

 

Ulkona oli jo (tietenkin) säkkipimeää ja tarkoitus oli lähteä metsään juoksemaan. Pistin otsalle järeimmän otsalampun mitä tästä talosta löytyy, Petzlin Ultran http://www.amazon.com/Petzl-Ultra-Rush-Headlamp/dp/B00C7Q7YUY

 

Noin kilometrin juoksun jälkeen dyykkasin metsään. Seurasin peuran jälkiä ja yritin katsella (sen mitä juostessä pystyin), josko metsän siimeksessä näkyisi valon kajossa kiiluvia silmiä.

 

Eksyin pari kertaa poluilta, sillä lunta oli satanut melko kiitetttävästi edellisenä yönä ja kuluneen päivän aikana. Lenkki kesti ainostaan 50 minsaa, mutta kotiin tultuani olin tosi tyytyväinen siitä, että olin nostanut persuksen penkistä (johon on niin helppo jäädä ja keksiä tekosyitä miksi en lähtisi ulos).

 

Omasta persuksesta tulikin mieleen Greg, joka kertoi viime yönä tulleessa meilissä, että miehen hanuri on tosi kipeä. Atlantin tuuletkin ovat kuulemma tällä hetkellä soutua ajatellen erittäin epäsuotuisat.

 

Tuulet ja meren virtaukset ohjaavat miestä takaisin kohti Espanjaa, vaikka tarkoitus on mennä kohti Antiguaa, jossa koko perhe (Sarah, Spencee ja Neve) on miestä vastaanottamassa.