Elämä pienoiskoossa

Perjantain treeni oli yhtä ylä-ja alamäkeä.

Kävelin ja juoksin pitkähköä & kohtuu jyrkkää hiekkatie-rinnettä ylös ja juoksin sen alas kymmeneen kertaan.

Sauvat oli tietty antamassa vauhtia ylöspäin mentäessä.

Tämänkaltaista harjoitusta voi suositella vaikkapa ultrapitkiin polkujuoksukisoihin tähtääville juoksija-kollegoille.

Usein ultrajuoksijoiden etureidet hyytyvät pitkissä kisoissa, sillä alamäet ovat brutaalin pitkiä ja jyrkkiä….ja niitä on riittämiin. Jos olisin treenaamassa vaikkapa tunturikisoihin, niin keskittyisin alamäkijuoksuharjoitteisiin.

Ohessa on aktiivijuoksija-ja valmentaja Aki Nummelan oppeja mäkijuoksua varten.https://yle.fi/uutiset/3-7449426

Tein siis kymmenen (10) ylä-ja alamäkitreeniä, johon kului yhteensä noin 50min. Ylämäkiosuus kesti 2.15.-2.30 ja alamäkeen juoksu 1.30 (noin). Pidin ylhäällä ja alhaalla 15-30 sekunnin palautukset.

Tämä tulee olemaan osa harjoitusohjelmaa ainakin niin kauan, kun lumi tulee maahan.

Pidensin perjantaina (teleskooppi-)sauvojeni pituutta 4cm ja se oli hyvä päätös. Olen (siis) juossut hieman liian lyhyillä sauvoilla. Juoksuryhti ja muu tekeminen parani pienen pituusjusteeraamisen jälkeen merkittävästi.

Muutamassa Juoksijassa ja Hiihto-lehdessä on julkaistu kuva, jossa juoksen sauvoilla Nuuksion Swinghilliä ylös. Kuvaus tapahtui viime syksynä*)

Kyseisissä kuvissa on (ainakin) yksi tyylivirhe; minulla on niissä liian pitkät sauvat ja se ottaa pannuun niitä katsoessa. Meillä oli kuvauksissa vain yhdet sauvat eivätkä niiden pituus ollut säädettävissä.

(* pyysin myös kuvaajaa ottamaan videopätkän, kun juoksen laskettelurinnettä ylös. Huusin sieltä alhaalta, että “onko kamera käynnissä?”.

“Juu”, huusi kuvaaja. Meikä pisti kaiken peliin ja lähdin rynnimään rinnettä ylös.

Swinghillin laella kysyin kuvaajalta, notta tuliko hyvää videomatskua. “Sori, kamera ei ollut päällä” kuului kameramiehen vastaus.

Tänään lauantaina on perinteisemmän n.2h lenkin vuoro.