Oho!

Jumaleisson. Lauantain lenkillä tapahtui (melkein) ihme.

Metsäpolulla tuli vastaan juoksija. En nyt pelästynyt, mutta olin tosi ihmeissäni..ja sanoin mielessäni, että Oho!

Fillaroitsijoita näkyy joskus, mutta tosi harvakseltaan. Viime viikolla tuli vastaan kolme vauhdikkaasti etenevää maastopyöräilijää.

No kyllä meitä sinne mahtuu. Espoon keskuspuisto on peräti 880 hehtaarin kokoinen alue ja tähän ei siis lasketa mukaan Nuuksion kansallispuistoa.

Oma reittini kulkee lähinnä puiston länsipuolta. Käyn Finnontien itäpuolella ns.Söderskogin pelloilla tai oikeastaan juoksen pellon reunassa olevilla poluilla. Eihän sitä nyt toisten pelloille mennä juoksemaan varsinkin, kun niitä viljellään.

Finnoon länsipuolella on hieno niitty, jonka laitamilla on ilo pistellä jalalla koreasti. Varsinkin tähän aikaan vuodesta siellä on monenmoista värikästä kukkaa ja kasvia, joka on ilo myös silmille.

Lenkkien keskiarvopituus on luokkaa 1h45min ja vauhdit ovatkovasti vaihtelevat. Metsässä ei mennä tukka hulmuten, mutta hiekkatielle siirryttäessä maisemat vaihtuvat vilkkaammin. Ja myös kondis on hyvässä nousussa. Sen huomaa parhaiten jyrkissä ylämäissä. Kone ei huohota.