Huh huh..

Taisi käydä niin, että tein eilen elämäni rankimman treenin. Putous-hahmo Samppa Linnaa lainataukseni, se oli ihan “mielenvikainen reissu”.

Tavoitteena oli juosta noin 40 kilsaa jäätä pitkin Porkkalanniemeltä Laajalahteen. No, kuten tiedämme, niin perjantain ja lauantain välisenä yönä tuprutti melko paljon lunta ja se ei (totta tosiaan) helpottanut urakkaamme.

Pakkasin reppuun extra-vaatetta, ruokaa ja juomaa sellaisella tarmolla, että reppu painoi arviolta 8 kiloa.

Lähdimme Porkkalanniemeltä klo.9.25. Keli oli muuten hyvä, mutta viima merellä oli melko kova. Mikäli näkyvyys olisi ollut huono, niin olisimme jättäneet juoksun väliin, sillä navigointi on noissa olosuhteissa todella tärkeää.

Lisäksi meren jäällä on kaikenlaista nyppylää ja muita pikku esteitä, joissa voi helposti loukata itsensä.

Aluksi meillä oli sivutuuli, mutta mitä pidemmälle matkamme eteni, niin sitä suosiollisemmaksi tuulen suunta meille muuttui.

Jäällä oli lunta 20-25 cm mikä ei helpottanut urakkaamme. Olen tottunut juoksemaan melko matalalla askeleella, mutta lumessa juokseminen vaatii jalkojen nostelua. Tiesin jo matkan puolivälissä, että vasen polvi ärtyy..ja näin lopulta kävikin.

Suvisaariston jälkeen, jossain Nuottaniemen kohdalla, juoksualusta muuttui todella kinkkiseksi. Jäälle oli muodostunut korkeita dyynejä, joiden läpi oli pakko kävellä.

Ehdotin Raunolle, että vedetään Westendin kohdalla maihin ja juostaan loppumatka maitse. Näin myös tapahtui. Jatkoimme juosten kohti Otaniemeä, josta koukkasimme vielä kerran jäälle. Näimme edessä määränpään, Ruukinrannan piskuisen venesataman. Jäällä oli niin paljon lunta, ettei siinä juoksemisesta tullut yhtään mitään. Olin jo siinä vaiheessa kaputt.

Kun viimein pääsimme Raunon ktiin, niin olin aivan naatti, finaalissa. Hyvä kun jaksoin kengät riisua jalasta.

Hetken lepuuttelun jälkeen oli aika siirtyä saunan lauteelle käymään jälkipeliä.

Mikä onnistui ja missä olisi voinut toimia paremmin? Aiomme nimittäin juosta “Icemarathonin” myös ensi vuonna. Oli se vaan kuitenkin niin mielettömän hieno kokemus.

Pidän ainakin pari seuraavaa päivää juoksulepoa. Polvi tuntuu hieman ärtyneeltä ja pikku yskäkin hillitsee menohaluja.

No nyt on aika mennä kuitenkin pihalle ja lumitöihin, kun ne jäi eilen tekemättä!!