Luento
Pidin ensimmäiset luennot vuonna 2007 heti Pohjoisnavan seikkailun jälkeen.
Jos mennään tästä vielä ajassa reilusti taaksepäin, niin kouluaikoina esitelmien pitäminen oli, ainakin minulle, yhtä tuskaa.
Jännitti niin maan pirusti.
Jenkkiyliopistossa joutui pitämään esityksiä vieraalla kielellä. Se ei helpottanut pahaa oloa millään tavoin…
Duunivuosina olin usein erilaisissa koulutuksissa, joihin kuului olennaisena osana esiintymisharjoitukset.
Mitä enemmän niitä teki, niin sitä helpommaksi yleisön edessä puhuminen muodostui.
Toistot, toistot ja toistot.
Ensimmäiset asiakasluennot, jotka alkoivat v.2007 menivät osin putkeen, osin ihan persiilleen.
Esiintymiskunto paranee mitä enemmän niitä tekee.
Hyvän ja huonon luennon ero tulee aina vaan pienemmäksi ja pienemmäksi.
Sama juttu kuin juoksussa. Mikäli kunto on riittävän hyvä, niin hyvän ja heikon treenilenkin välinen ero on pieni.
Pahinta mitä hyvin mennyt luentosetti voi saada aikaan on se, että se seuraavakin menee hyvin.
Tiedän kokemuksesta, että tämä ei pidä paikkaansa.
Tämä ala on opettanut paljon.
Valmistaudun jokaiseen esiintymiseen hitonmoisella pieteetillä.
Sen on mentävä hyvin, mikään muu ei riitä.
Ala on nimittäin raaka. Jos vedät huonon keikan tai kaksi, niin se on siinä.
Puhujia nimittäin riittää eli on mistä valita.
Pidän keskiviikkona seuraavan luennon.


