Sahara, osa 2.
Jo hyvissä ajoin ennen case Saharan alkua tapasin toimittaja Juha “Hietsu” Hietasen.
Olimme aiemmin treffanneet Ylellä erään haastattelun tiimoilta.
Juoksija-lehti järjesti mukavan iltapäivä-häppeningin Olympiastadionilla, jossa myös toimistomme tuolloin oli.
Muistaakseni stadikan Mondo-päällyste oli juuri uudistettu ja päätimme kutsua lehden – ja toimituskunnan ystäviä sinne juoksemaan.
Hietsu oli kutsuttujen joukossa.
Hän, yhtenä ihan harvoista, oli tietoinen tulevasta Saharan halkijuoksusta ja siellä stadikan uumenissa hän kysyi minulta, että “tehdäänkö kirja”.
Mä en siinä nano-sekuntia pidempään asiaa miettinyt.
Totta helvetissä me se tehdään.
Se oli hankkeen osa 1.
Toinen ja hieman haastavampi osa 2. oli löytää kirjalle kustantaja.
Olin yhteydessä kirjakustantaja Tammen (Bonnier) tj. Anne Valstaan, johon olin tutustunut Sanoma Osakeyhtiön vuosina.
Kiitos Annen saimme audienssin samaan Bonnier-kustantamoon kuuluvan ReadMe´n kustantajaan.
Hän tykästyi ideasta ja saimme pian kustannus-sopparin allekirjoitettavaksi
Siitä alkoi kirjaprojekti, josta minulla ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa ja se oli erittäin olennainen osa elämäni (toistaiseksi) haastavinta projektia.
Hietsu oli mukana monissa Suomessa käydyissä palavereissa ja myös silminnäkijänä Saharan hiekka-aavikolla.
Kuten Sahara-katsauksen ensimmäisessä osassa kerroin, niin Pate Säilä otti retkikunnan tiimipäällikön tehtävät vastaan.
Jollei olisi ottanut, niin olisikohan projektista tullut mitään, sillä niin haastavaksi se muodostui.
Meillä kävi siinä mielessä huono tuuri, että Saharasta alkoi ns. arabikevät, joka levisi Tunisiasta useaan muuhun Pohjois-Afrikan maahan.
Myös Al-Qaedan vaikutuspiiri ulottui juoksureitille, joka puolestaan johti siihen, että meillä oli enimmillään jopa 14 sotilasta turvaamassa seikkailujuoksijan etenemistä.
Oi niitä aikoja:-)
Siinä oli varmaan monta kuukautta adrenaliinit tai mitkä aineet lie tapissa, ettei sitä osannut miettiä “mitenköhän tässä käy”, me vaan pusketettiin eteenpäin..
Tiimi oli kaikki kaikessa.
Jo edellä mainitut Säilän Pate ja Hietsu, mutta myös monet muut henkilöt tekivät seikkailusta mahdollisen.
Paten rekryt eli erikoisjoukkomiehet Kimmo, Juhani ja Robert eli Roope oli helvetin kova kolmikko.
Ja kruununa Kotiahon Pena!
Kotona Kirsi piti asiat kunnossa, sillä mies oli koko ajan liesussa ja isäni jeesasi todella monessa käytännön asiassa.
Sain juoksuun aika hyvin sponsoreita, mm. Vandernetin, Midsonan, Sports Trackerinja, Footbalancen ja oli niitä varmaan muitakin….
Kaikki meni eli mitään ei jäänyt sukan varteen, sillä kustannukset nousivat katosta läpi.
Seuraavaksi käydään läpi seikkailujuoksun reittivalintaa, sillä siinä oli myös omat haasteensa.