Tasapainoilua

Olen harjoitellut tavoitteellisesti 90-luvulta lähtien. Neljäs vuosikymmen on siltä osin siis menossa.

Näiden vuosien aikana olen seurannut useita juoksevia “kollegoja”.

Monet heistä ovat joutuneet lopettamaan uransa.

Juoksu on nimittäin samperin kuluttava laji.

Enkä puhu nyt ainoastaan kalorien kuluttamisesta, vaan kropan ja etenkin jalkojen.

Oheisen (Mehiläinen, ei sponsori..) artikkelin mukaan jopa yli puolet juoksijoista kärsin jokinmoisista rasitusvammoista.https://www.mehilainen.fi/lehdistotiedotteet/rasitusvammat-yleistyneet-juoksuharrastuksessa-40-70-harrastajista-karsii

Eräs merkittävimmistä syistä on liian yksipuolinen harjoittelu, joka on meidän juoksijoiden helmasynti.

Been there – done that.

Yleensä tuo liian yksipuolinen harjoittelu muuttuu monipuolisemmaksi vasta pakon edessä.

Niinhän tämä formula toimii myös muussa elämässä; teemme muutoksia vasta, kun on ihan pakko.

Jos silloinkaan.

Minun pitkän ajan tavoite on, että voin jatkaa juoksuharrastusta myös tulevina vuosikymmeninä.

Olisihan se aika mageeta vetää pitkiä juoksusettejä vielä vaikkapa kasikymppisenä.

Vedin to ja pe piiiitkät juoksutreenit.

Menohaluja olisi vaikka kuinka paljon, mutta tänään keskitytään liikkuvuusharjoitteisiin.