Yksi dyynimatka, josta olen jo aiemmin kirjoittanutkin, liittyy Namibiaan.<\/p>\n
<\/p>\n
Olemme puhuneet Gregin kanssa jo useamman vuoden ajan “Namibian hiekka-aavikon halkijuoksusta”. Matkaa kertyisi 300-600 kilometri\u00e4 riippuen siit\u00e4, mink\u00e4 reitin valitsisi.<\/p>\n
<\/p>\n
Asia nousi taas esille muutama p\u00e4iv\u00e4 sitten. Matka olisi tarkoitus toteuttaa niin, ett\u00e4 kolmen juoksijan (Greg, Kirsi, Jukka) lis\u00e4ksi retkueeseen kuuluisi yksi auto ja kuski, joka jelppaisi meit\u00e4 kamojen kuskaamisessa. Mist\u00e4\u00e4n isosta retkikunnasta ei siis ole kysymys eik\u00e4 t\u00e4st\u00e4 teht\u00e4is muutenkaan mit\u00e4\u00e4n isoa numeroa. No, blogiin tietty kuvia ja tarinaa reissusta, mutta that\u00b4s it.<\/p>\n
<\/p>\n
Minua kiinnostavat Namibian hiekkaer\u00e4maassa erityisesti mahtavat dyynit. Ne voivat nousta jopa yli 500 metrin korkeuteen.<\/p>\n
<\/p>\n
Ja toiseksi, meill\u00e4 oli t\u00e4ll\u00e4 tiimill\u00e4 menestyksek\u00e4s reissu Kalaharissa, joten miksei sit\u00e4 jatkaisi samalla miehist\u00f6ll\u00e4 Namibian aavikollakin.?<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 juoksuseikkailu voisi toteutua aikaisintaan syyskuussa 2018.\u00a0 Reittisuunnitelman teko on jo kuitenkin alkanut…<\/p>\n
<\/p>\n
Juoksin eilen 99,9%:n varmuudella el\u00e4m\u00e4ni hidasvauhtisimman lenkin.<\/p>\n
<\/p>\n
Hitaasti juoksemistakin pit\u00e4\u00e4 treenata. Vanha sanonta “ei se matka tapa vaan vauhti” pit\u00e4\u00e4 nimitt\u00e4in paikkansa.<\/p>\n
<\/p>\n
Aavikolla on tarkkailtava vauhtia ainakin ensimm\u00e4isen 10 p\u00e4iv\u00e4n aikana. T\u00e4ll\u00f6in keho saa sellaista shokkihoitoa, johon se ei ole tottunut.<\/p>\n
<\/p>\n
Juoksen 10 p\u00e4iv\u00e4n aikana v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 500 kilometri\u00e4 melko kinkkisess\u00e4 maastossa. Ja sen lis\u00e4ksi on kuuma, jano, n\u00e4lk\u00e4 ja ties mit\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
Kuten olen aiemminkin sanonut, niin mik\u00e4li keho tottuu kymmenen p\u00e4iv\u00e4n aikana kovaan rasitukseen, niin sen j\u00e4lkeen kertoimet paranevat koko juoksun onnistumisen suhteen merkitt\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n
<\/p>\n
Vauhti on siis pidett\u00e4v\u00e4 vikko puolitoista eritt\u00e4in maltillisena. Sen j\u00e4lkeen vauhti alkaa kasvamaan ihan automaattisesti. Juoksin esim.Saharassa vikan p\u00e4iv\u00e4n 92 kilsan lenkin kovavauhtisena.<\/p>\n
<\/p>\n
Muistan, kun yksi tukitiimin j\u00e4sen huusi, ett\u00e4 “tiputa vauhtia”. Menohalut olivat vaan niin kovat ettei vauhti ei tuntunut miss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
<\/p>\n
Uskon, ett\u00e4 sen p\u00e4iv\u00e4n kondiksella olisin kellottanut aika hyv\u00e4n kilsam\u00e4\u00e4r\u00e4n esim.24h juoksussa.<\/p>\n
<\/p>\n
Kengill\u00e4 on suuri merkitys. Jos alla on lennokas jalkine, niin vauhdin himmaaminen on tosi vaikeaa.<\/p>\n
<\/p>\n
Juoksin torstain lenkin LS Akyra-kengill\u00e4, joita testasimme syyskuun numeron maasturitestiin. Ne ovat kuin tehty rauhalliseen menoon.<\/p>\n