Armeija (ja pitk\u00e4n matkan juoksija) marssii vatsallaan.<\/p>\n
<\/p>\n
Mutta liika on (joskus) liikaa.<\/p>\n
<\/p>\n
Olin vuosi sitten kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 “tois puolella palloa” valmistelemassa sit\u00e4 joskus koittavaa aavikkojuoksua. Tukitiimini pomo “Herra M” oli kutsunut minut lounaalle perheens\u00e4 luo.<\/p>\n
<\/p>\n
Olin h\u00f6velisti my\u00f6s lupautunut lenkille suurl\u00e4hettil\u00e4\u00e4n kanssa.<\/p>\n
<\/p>\n
No, senh\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 miten siin\u00e4 k\u00e4vi. Herra M\u00b4n vaimo sy\u00f6tti minua sen kaksi tuntia, kun “olet noin laihakin”. Aina kun lautanen tyhjentyi, niin lis\u00e4\u00e4 tuli. Ja ruokalajeja oli alkuruasta p\u00e4\u00e4ruoan kautta j\u00e4lkk\u00e4riin. Ja sen p\u00e4\u00e4lle viel\u00e4 kahvit pikku makean seurassa.<\/p>\n
<\/p>\n
L\u00e4ksin sielt\u00e4 suoraan suurl\u00e4hetyst\u00f6\u00f6n, jossa l\u00e4hettil\u00e4s odotti minua jo lenkkikamat p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Edess\u00e4 oli 1,5h lenkki. Meinasin, ihan oikeasti, oksentaa pari kertaa lenkin aikana.<\/p>\n
<\/p>\n
S\u00f6in maanantaina lounaaksi ison pizzan. Dillingerin.<\/p>\n
<\/p>\n
Siit\u00e4 parin tunnin kuluttua l\u00e4hdin lenkille. Dillingerin kanssa. Oli taas kohtuu \u00e4hky olo. No, siit\u00e4 huolimatta jaksoin taivaltaa yli 2h lenkkipolulla. Suolaisesta pizzasta johtuen jano oli melkoinen. Aloinkin jo katsomaan vesil\u00e4t\u00e4kk\u00f6j\u00e4 sill\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4…<\/p>\n
<\/p>\n
Jatketaan ruoan parissa. Ennen t\u00e4t\u00e4 syksy\u00e4 ei ole tullut mieleenk\u00e4\u00e4n poimia pihlajanmarjoja, mutta nyt niit\u00e4 on pakastin, jollei nyt t\u00e4ynn\u00e4, niin ainakin puolillaan. Kandee poimia.<\/p>\n