{"id":21487,"date":"2025-09-19T05:08:12","date_gmt":"2025-09-19T05:08:12","guid":{"rendered":"https:\/\/sportman.fi\/?p=21487"},"modified":"2025-09-19T05:11:41","modified_gmt":"2025-09-19T05:11:41","slug":"sahara-osa-5-operaatio-sahara","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/sportman.fi\/index.php\/2025\/09\/19\/sahara-osa-5-operaatio-sahara\/","title":{"rendered":"Sahara, osa 5 (Operaatio Sahara)"},"content":{"rendered":"\n

Saharan halkijuoksun valmistelut olivat kest\u00e4neet noin 1,5 vuotta.<\/p>\n\n\n\n

Se oli henkisesti aika rankkaa aikaa, joten kun varsinainen juoksu alkoi, niin se tuntui jotenkin jopa lomalta.<\/p>\n\n\n\n

Olin ajatellut vain juoksua aamusta iltaan. Jokainen p\u00e4iv\u00e4, viikko, kuukausi….<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s tiimi oli heitt\u00e4ytynyt t\u00e4h\u00e4n projektiin aivan mahtavalla tavalla.<\/p>\n\n\n\n

Vihdoin tuli tammikuu (2012) ja p\u00e4\u00e4simme l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kohti autiomaata.<\/p>\n\n\n\n

Reissuun l\u00e4hti Kimmo, Juhani, Patrik (Pate) ja Pena.<\/p>\n\n\n\n

Pena oli matkustanut alueelle jo aiemmin ja h\u00e4nell\u00e4 oli pieni\u00e4 vaikeuksia saada kaikkia viestint\u00e4v\u00e4lineit\u00e4 Marokon puolelle, joten osa kamoista j\u00e4i tulliin.<\/p>\n\n\n\n

Se olikin hieno avaus t\u00e4lle reissulle:-)<\/p>\n\n\n\n

Tapasimme Penan ja Marokon tiimin Agadirissa.<\/p>\n\n\n\n

Teimme siell\u00e4 ostoksia paikallisessa supermarketissa ja kassan kladinauha venyi varmaan 10 metri\u00e4 pitk\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n

Supermarketin pomokin tuli paikalle ja k\u00e4tteli maksajaa eli minua.<\/p>\n\n\n\n

Pakkasimme Youssefin ja paikallisen tiimin Land Cruiserit (3) ja l\u00e4hdimme pitk\u00e4lle ajomatkalle kohti Saharan autiomaata.<\/p>\n\n\n\n

Ylitimme Atlas-vuoren ja suuntasimme kohti Tan Tan-nimist\u00e4 kaupunkia\/kyl\u00e4\u00e4, josta varsinainen Saharan autiomaa alkaa.<\/p>\n\n\n\n

Reittimme kulki Tan Tanista kohti etel\u00e4\u00e4 eli Mauritaniaa ja Senegalia.<\/p>\n\n\n\n

Saavuttuamme m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4h\u00e4n, pistimme leirin pystyyn ja vet\u00e4ydyimme y\u00f6puulle.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4iseen juoksup\u00e4iv\u00e4\u00e4n, 50 km, liittyi hieman dramatiikkaa.<\/p>\n\n\n\n

Noin puoliv\u00e4liss\u00e4 juoksua aloin tuntemaan kipua vasemmassa jalassa.<\/p>\n\n\n\n

Ilmoitin siit\u00e4 tiimille ja kun etappi oli kokonaan juostu, niin sain Juhanilta voimakkaan kipul\u00e4\u00e4kkeen.<\/p>\n\n\n\n

Onneksi se jeesasi ja seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 juoksu sujui ilman kipuja.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4iv\u00e4rytmi oli seuraava:<\/p>\n\n\n\n

Her\u00e4tys 5.45.<\/p>\n\n\n\n

Aloin heti her\u00e4tty\u00e4ni tutkimaan varvasosastoa, sill\u00e4 yritin kaikin mahdollisen keinon v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 rakkojen syntymist\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Putsasin ja rasvasin varpaat hyvin tarkkaan, jonka j\u00e4lkeen pistin sukat ja keng\u00e4t jalkaani. <\/p>\n\n\n\n

Sukkia oli mukana sen 60 paria eli jokaista juoksup\u00e4iv\u00e4\u00e4 kohden 2 paria.<\/p>\n\n\n\n

Juoksukenki\u00e4 oli puolestaan 5 paria ja ne joutuivatkin lujille. Ne olivatkin kohtuu p\u00e4rein\u00e4 1628 kilometrin j\u00e4lkeen…<\/p>\n\n\n\n

Aamun varvas-session j\u00e4lkeen oli aika k\u00e4yd\u00e4 aamukyykyll\u00e4 ja sen j\u00e4lkeen oli aamiaisen vuoro.<\/p>\n\n\n\n

Brekkarina oli paahtoleip\u00e4, jonka p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli paksulti Nutellaa ja kuppi kahvia. <\/p>\n\n\n\n

Kello 7.00 alkoi juoksu.<\/p>\n\n\n\n

Juoksin aluksi 30 kilsaa, jonka j\u00e4lkeen pidimme tauon. <\/p>\n\n\n\n

S\u00f6in yleens\u00e4 muroja tms.<\/p>\n\n\n\n

Marokkolainen kasvis-ja kanapainotteinen ruoka ei pudonnut.<\/p>\n\n\n\n

Breikin j\u00e4lkeen jatkettiin matkaa viel\u00e4 20 kilsaa, jonka j\u00e4lkeen tulimme uudelle leiripaikalle.<\/p>\n\n\n\n

Sen j\u00e4lkeen vaihdoin vaatteet ja lep\u00e4ilin teltassa hetken, ennen kuin pystyin sy\u00f6m\u00e4\u00e4n jotakin.<\/p>\n\n\n\n

Aika usein safkana oli puuroa tai spagettia\/tonnikalaa. Mauritaniassa s\u00f6in l\u00e4ttyj\u00e4, kun muu ruoka ei pudonnut..<\/p>\n\n\n\n

Sen j\u00e4lkeen otettiin Toughbookilla ja sat.puhelimella yhteydet ulkomaailmaan. <\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hetimme viestej\u00e4 niit\u00e4 kaipaaville ja tsekkasimme joskus meilitkin.<\/p>\n\n\n\n

Muutoin olimme t\u00e4ysin tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 maailman menosta.<\/p>\n\n\n\n

Muutaman kerran saatoin nyrkkeill\u00e4 Kimmon kanssa ja Penan kanssa k\u00e4vimme hyppelem\u00e4ss\u00e4 l\u00e4heisill\u00e4 dyyneill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kuvien napsiminen Hietsun “seikkailujuoksija” -kirjaan oli my\u00f6s teht\u00e4v\u00e4listalla.<\/p>\n\n\n\n

Reitti alkoi siis Tan Tan -nimisest\u00e4 paikasta, joka osuu my\u00f6s ensi vuoden Sahara-juoksun reitille.<\/p>\n\n\n\n

Suuntana oli etel\u00e4 eli juoksin Marokosta ja L\u00e4nsi-Saharan puolelta kohti Mauritaniaa.<\/p>\n\n\n\n

Emme onneksi kohdanneet k\u00e4\u00e4rmeit\u00e4 tai skorpioneja.<\/p>\n\n\n\n

No j\u00e4lkimm\u00e4isen kerran, kun sellainen l\u00f6ytyi viereisest\u00e4 teltasta. Se ei kohottanut tunnelmaa…<\/p>\n\n\n\n

Kalaharissa k\u00e4\u00e4rmeet olivat alituinen riesa. Puff Adderit makoilivat hiekalla ja niit\u00e4 piti v\u00e4istell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Onneksi emme t\u00f6rm\u00e4nneet mustaan mambaan, joita reitill\u00e4mme tiett\u00e4v\u00e4sti oli.<\/p>\n\n\n\n

Kameleita n\u00e4kyi aika ajoin ja kerran t\u00f6rm\u00e4sin kolmeen pieneen vuoheen eli kiliin.<\/p>\n\n\n\n

Kesken juoksun kuulin m\u00e4\u00e4kimist\u00e4 ja luulin siin\u00e4 vaiheessa saavuttaneeni tilan, jota kutsutaan hallusinaatioksi. Libyassa 2008 n\u00e4in suomalaisia mets\u00e4j\u00e4niksi\u00e4…<\/p>\n\n\n\n

M\u00e4\u00e4kiminen jatkui ja ihmettelin, ett\u00e4 mist\u00e4 tuo \u00e4\u00e4ni kuuluu.<\/p>\n\n\n\n

Yht \u00e4kki\u00e4 jaloissani py\u00f6rii kolme pient\u00e4 kili\u00e4, mutta omistajaa ei n\u00e4y.<\/p>\n\n\n\n

Siin\u00e4 samassa toinen tukiautoistani saapui paikalle ja siin\u00e4 me ihmeteltiin t\u00e4t\u00e4 asiaa.<\/p>\n\n\n\n

Sanoin, ett\u00e4 retkikunta keskeytt\u00e4\u00e4 nyt muun toiminnan ja me aletaan etsi\u00e4 n\u00e4iden kilien omistajaa.<\/p>\n\n\n\n

Autopartio l\u00e4hti liikkeelle ja l\u00f6ysi yhden vanhan ukon ja koiran, jolta kilit olivat hukassa.<\/p>\n\n\n\n

Ukkeli ja koira tuotiin autolla paikalle ja n\u00e4in t\u00e4m\u00e4 tarina sai onnellisen lopun.<\/p>\n\n\n\n

Juoksu sujui hyvin alun pikku ongelmien j\u00e4lkeen. <\/p>\n\n\n\n

Niin hullulta kuin se tuntuukin, niin keho alkaa vahvistua noin viikon jolkottelun j\u00e4lkeen. <\/p>\n\n\n\n

Vaikka minulla oli tukitiimi mukana, niin juoksin koko ajan yksin.<\/p>\n\n\n\n

Tiimin j\u00e4senet olisivat halunneet juosta hetkisen mun mukana, mutta kielsin sen.<\/p>\n\n\n\n

Olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on tuettu solo-juoksu Saharan halki ja halusin pit\u00e4\u00e4 siit\u00e4 kiinni, vaikka kukaan ulkopuolinen ei siit\u00e4 saisikaan tietoa.<\/p>\n\n\n\n

Kaikki tiimin j\u00e4senet ymm\u00e4rsiv\u00e4t p\u00e4\u00e4t\u00f6kseni eik\u00e4 siit\u00e4 tullut meid\u00e4n v\u00e4lille mit\u00e4\u00e4n skismaa.<\/p>\n\n\n\n

Kun l\u00e4hestyimme Mauritanian rajalle, niin siin\u00e4 kohdin oli pakko sanoa hyv\u00e4sti erinomaiselle Youssefn tiimille, sill\u00e4 heill\u00e4 ei ollut lisenssi\u00e4 toimia Mauritanian puolella.<\/p>\n\n\n\n

Siell\u00e4 meit\u00e4 odotti toinen tiimi, vai odottiko sittenk\u00e4\u00e4n?<\/p>\n\n\n\n

Siit\u00e4 seuraavassa jaksossa lis\u00e4\u00e4….<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 ollaan 1.juoksup\u00e4iv\u00e4n aamutunnelmissa…<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Iltabileet perusleiriss\u00e4. Joku lauloi ja jotkut l\u00f6iv\u00e4t rytmi\u00e4…<\/p>\n\n\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Saharan halkijuoksun valmistelut olivat kest\u00e4neet noin 1,5 vuotta. Se oli henkisesti aika rankkaa aikaa, joten kun varsinainen juoksu alkoi, niin se tuntui jotenkin jopa lomalta. Olin ajatellut vain juoksua aamusta iltaan. Jokainen p\u00e4iv\u00e4, viikko, kuukausi…. My\u00f6s tiimi oli heitt\u00e4ytynyt t\u00e4h\u00e4n projektiin aivan mahtavalla tavalla. Vihdoin tuli tammikuu (2012) ja p\u00e4\u00e4simme l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kohti autiomaata. Reissuun l\u00e4hti […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-21487","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/sportman.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/21487","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/sportman.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/sportman.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sportman.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sportman.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=21487"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/sportman.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/21487\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":21494,"href":"https:\/\/sportman.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/21487\/revisions\/21494"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/sportman.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=21487"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/sportman.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=21487"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/sportman.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=21487"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}