Sain k\u00e4siini 15.7.ilmestyneen Suomen Kuvalehden, jonka artikkeli “Kiire sohvalle” her\u00e4tti valtavasti ajatuksia. Toimittaja Pauliina Penttil\u00e4n juttu alkaa seuraavasti:” Yht\u00e4l\u00f6 on outo: Per\u00e4ti 69% suomalaisista sanoo harrastavansa liikuntaa pari-kolme kertaa viikossa…Kuntoilun lis\u00e4\u00e4ntymisest\u00e4 huolimatta kunto (siis suomalaisten) on romahtanut. Varusmiehet eiv\u00e4t jaksa, ylipainoisia suomalaisia on yh\u00e4 enemm\u00e4n ja kakkostyypin diabetes rehottaa”. “Suurin syy outoon yht\u00e4l\u00f6\u00f6n on kuitenkin arjessa. Vaikka liikunta on lis\u00e4\u00e4ntynyt, liike on v\u00e4hentynyt. Joillakin se on l\u00e4hes lakannut” kirjoittaa Penttil\u00e4.<\/p>\n
Arkiliikunta on v\u00e4hentynyt. Kuka k\u00e4y kaupassa jalan? Kuka menee liikuntapaikalle ilman autoa? Ennen kuin alamme selittelem\u00e4\u00e4n miksi n\u00e4in tapahtuu, niin muistellaan presidentti Urho Kekkosen\u00a0teesi\u00e4: “Kaikki syyt olla liikkumatta ovat tekosyit\u00e4”.<\/p>\n
Juoksen\/k\u00e4velen usein Espoonlahden liikuntakeskuksen maisemissa. Paikalla on mm.j\u00e4\u00e4halli ja l\u00e4tk\u00e4n harjoitushalli. Suurimman tilan vie kuitenkin parkkipaikka, johon vanhemmat tuovat j\u00e4lkikasvuaan p\u00e4iv\u00e4n\/illan treeneihin. Tied\u00e4n, ett\u00e4 osa\u00a0ajaa hallille vain muutaman\u00a0kivenheiton takaa.<\/p>\n
“Vanhemmat ajattelevat lapsen parasta, kun kuskaavat t\u00e4m\u00e4n illalla l\u00e4tk\u00e4treeneihin. Siell\u00e4 junnun liikunta voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 yhteen varttituntiin”. jatkaa SK:n toimittaja Pauliina Penttil\u00e4.<\/p>\n
Pelasin\u00a0nuoruudessa eritt\u00e4in aktiivisesti l\u00e4tk\u00e4\u00e4 ja futista (ja kaikkea muutakin..). Mik\u00e4li meill\u00e4 oli talvella kotiottelu, se pelattiin noin 5 kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Espoon N\u00f6ykki\u00f6st\u00e4, jossa vartuin. K\u00e4velimme kyl\u00e4n kundien kanssa\u00a0kohti pelikaukaloa. Pelasimme tuon k\u00e4velymatkan ajan joko kiekolla tai j\u00e4\u00e4kokkareilla ja mietimme, kuinka paljon annamme tulevalle vastustajalle kuokkaa. Kannoimme jo pikkupoikina l\u00e4tk\u00e4varusteet itse. Pistimme varusteet joko kotona p\u00e4\u00e4lle tai\u00a0raahasimme ne\u00a0isoissa (l\u00e4hes meid\u00e4n kokoisissa) kasseissa pelipaikalle.\u00a0Matsin j\u00e4lkeen oli aika l\u00e4hte\u00e4 kotiin. Palasimme kotikyl\u00e4\u00e4n pelaten taas “tiel\u00e4tk\u00e4\u00e4” ja k\u00e4vimme l\u00e4pi ottelun kohokohtia. Siin\u00e4 nousi kunto ja kaverihenki.<\/p>\n