Nuuksioon

/in /by

Siitä onkin aikaa, kun olen ollut viimeksi juoksemassa Nuuksiossa, joten tänään on aika korjata tuo asia.

Kävimme kesällä juoksemassa Nuuksiossa vain kerran ja silloin mukana oli Ylen Urheiluruutu, joka kuvasi harjoitteluamme. Edellisinä vuosina olemme piipahtaneet Nuuksiossa lähes 1 krt./viikko tahdilla. 

Olimme katsomassa maanantaina Banff Mountain Film -elokuvafestivaalin satoa ja Bio Rexissä oli hienoja filmejä näytillä. Yksi parhaista oli brittiläisestä Dominic Gillistä kertova pätkä. Hän nimittäin fillaroi 2,5 vuoden aikana tandem-pyörällä Alaskasta Argentiinan eteläisempään kaupunkiin. Hän valitsi tandemin, jotta hän voisi tutustua mahdollisimman useaan ihmiseen matkansa aikana siinä samalla polkien kohti Argentiinaa. Lähes 300 henkilöä hyppäsi tarakalle 32.000 kilometrin aikana. Oli kyllä mielenkiintoista nähdä Dominicissa tapahtuvat muutokset matkan aikana, sillä hieman insinöörin näköisestä miehestä tuli -ainakin ulkoisesti- hippi. Uskon, että pitkä matka jätti jälkensä Dominiciin myös muulla tavalla..se voi nimittäin tapahtua myös lyhyemmällä matkalla.

Syntynyt juoksemaan

/in /by

Christopher McDougall kirjoitti noin vuosi sitten kirjan “Born to Run” ja se on nyt myös suomennettu. Tilasin kirjan Amazonilta heti sen ilmestyttyä, sillä se sai hyvät arviot (ja aihe kiinnostaa..).  Kirja on edelleen lukematta, koska ensimmäiset n.20 sivua on armottoman puuduttavaa tekstiä. Viimeksi viime viikolla ystäväni kehui suomennettua versiota myöntäen, että kirjan alku ei ole lennokas..ehkäpä minun kannattaa aloittaa kirja sivulta 21.

Anyway, kirja kertoo monipuolisesti mm.siitä, kuinka ihminen on syntynyt juoksemaan. Se pitää paikkaansa, lukekaa vaikkapa oheinen National Geographicin artikkeli vuodelta 2004.

Ihmisen keho on kuin luotu juoksemaan. Toisin kuin muut eläimet, olemme kykeneväiset hikoilemaan ihon kautta, muut tekevät sen suun kautta. Tästä johtuen esim. gepardi voi juosta parikymmentä sekuntia kuin pikajuna, mutta sen jälkeen cheetahin on pysähdyttävä läähättämään.

Esi-isämme Afrikassa metsästivät juoksemalla saaliin perässä jopa päiväkausia kunnes saalis kuukahti uupumuksesta maahan. Tätä saalistustapaa käyttivät mm.bushmannit Kalaharin autiomaassa.

Lukekaapa oheinen Nat.Geographicin artikkeli. http://news.nationalgeographic.com/news/2004/11/1117_041117_running_humans.html

Kirjoitin muuten em.tutkimustuloksista parin sivun artikkelin Juoksija-lehteen joitakin vuosia sitten ja siitä saattaa löytyä kopio, jos se jotakuta kiinnostaa.

Koukussa

/in /by

Kun Kalaharijuoksu oli ohitse (3.9.), niin ensimmäinen asia mikä tuli mieleen oli “mihin seuraavaksi?” No, se asia tuli mieleen kyllä jo juoksun aikana, sillä 1000 kilsan jolkotuksen aikana ehtii miettiä yhtä sun toista.

Näyttää siis siltä, että seikkailukoukku on yhä syvemmällä eikä minulla ole edes halua pyristellä siitä irti. Kullakin on oma addiktionsa:-)

Eilisessä Hesarissa oli juttua laihduttamisesta ja siinä haastateltu rouva antoi ymmärtää, ettei ruokavalion tarkkailu onnistu, kun on vuorotyötä ja kaikkea muuta. Kyllä se onnistuminen lähtee omasta halusta tehdä asialle (esim.paino) jotain. Meillä on tapana syyttää jotain toista osapuolta/asiaa, jos jokin homma ei toimi. Syy löytyy (yleensä) hartioiden välistä.

Olen parhaillaan tekemässä suunnitelmaa uudesta juoksuseikkailusta, josta kerron blogilukijoille heti, kun saan vastauksia kysymyksiin..missä, miten, kenen kanssa (ja etenkin) mistä rahoitus. Yksi iso kysymys jota pallottelen mielessäni on, josko juoksisi yksin vai esimerkiksi Gregin kanssa. Kirsi ei 99,9% varmuudella lähde seuraavaan juoksuun mukaan, sillä reissu todennäköisesti kestää pidempään kuin Kalahari ja hänen on mahdotonta irtaantua töistä niin pitkäksi aikaa.

Eilen oli taas mukava lenkkipäivä ja ilometrejä kertyi n.1h20 minuutin aikana hieman päälle kymenen. Kuka niitä aina jaksaa laskea…